Linkolan usko

“Kuulun niihin moniin ihmisiin, jotka haluaisivat uskoa persoonalliseen jumalaan, vaikkapa pitäisivät sitten ihan historiallisena reaalitodellisuutena jumalaa poikineen ja pyhää henkeä”, Pentti Linkola (1932–2020) kertoi Ylen haastattelussa. Halusta huolimatta hän toteaa olevansa sen verran skeptikko, ettei ole kyennyt “tämänkaltaisiin jumaluuksiin tai yliluonnollisiin olentoihin” uskomaan. Koska hän ei uskonut, oli hän opiskeluaikoina 1950-luvulla eronnut kirkosta.
Epäuskosta huolimatta hän näki kirkossa paljon hyvää. Tunnetta oli lisännyt se, että kirkon piirissä hän oli nähnyt monia itseään muistuttavia persoonia ja hänellä oli hyvin myönteisiä kokemuksia papeista. “Oon aina tuntenut, että uskovaiset ihmiset välittävät siitä, mitä luomakunnalle käy.” Samaan hengenvetoon hän totesi, ettei ehkä ajattelisi samoin, jos olisi tavannut “ahdasmielisiä uskovaisia”.

Harva tietää, että Linkola ihaili ruotsalaisaktivisti Greta Thurnbergia. ”Seuraan kovasti, mitä hänestä kerrotaan. Onhan hän jopa vähän hullunkurisella tavalla suurenmoinen tyttö”, Linkola sanoi Ilta-Sanomille marraskuussa 2019.

”Kiireinen ja tulevaisuudenuskoinen vuosituhannen vaihteen aika kietoi minut pauloihinsa niin että aloin pitää Linkolan sysimustaa ajattelua nuhjuisena”, Tommi Melender kirjoitti viime vuonna ilmestyneessä esseekokoelmassaan Poika joka luki Paavo Haavikkoa. ”En kuitenkaan onnistunut tyystin kadottamaan toivottomuuttani liberaalikapitalismin joulumaahan. Kun istuimme kaveriporukassa mökillä nuotion äärellä, saatoin laskuhumalan lähestyessä ottaa puheeksi kasvihuoneilmiön, joksi ilmastonmuutosta tuolloin kutsuttiin: ’Ehkä se Linkola on sittenkin oikeassa…’”

Suomenvirolainen toimittaja Rain Kooli kirjoitti kolumnissaan (TS 9.4.2020) ”Henkinen jalanjälki eli Linkolan opit” kauniisti: ”Kun tämä kriisi on ohi, olemme oppineet ainakin sen, että aineellisesti emme tarvitse läheskään yhtä paljon kuin olemme kuvitelleet”. Kaunis toivomus, mutta ehkä liian optimistinen. Samansuuntaisia ajatuksia on kyllä myös yliopistonlehtori Juho Luukkosella, joka vaati puheenvuorossaan (Suomen Kuvalehti 7.4.2020) keskiluokkaa kantamaan vastuunsa koronapandemiasta. ”Valtioiden poikkeustilatoimet, joita ei jostakin syystä ole pidetty mahdollisina ilmastonmuutoksen tai biodiversiteettikadon hillitsemiseksi, ovat osoittaneet, että radikaalit muutokset ovat mahdollisia nopeastikin, jos poliittista tahtoa riittää. Nyt olisi oivallinen tilaisuus osoittaa liberaalin yhteiskuntamallin toimivuus yksilötasolla.”

Niin, ehkä tämä on katteetonta optimismia. Kun tämä kriisi on ohi, päästään taas tuhlaamaan. Linkolan nimi olisi varmaan pitänyt jättää otsikosta pois, niin joku voisi kiinnittää huomiota siihen mitä hän sanoo eikä siihen kuka sanoo. Olen lukenut Linkolan ja Soininvaaran Kirjeitä Linkolan ohjelmasta. Tietenkin Linkolan ohjelma on toteuttamiskelvoton, se nyt on aivan samantasoinen huomio kuin että Michael Jackson oli sekopää. Ja Linkolan väittäminen halla-aholaisten esikuvaksi (vieläkään en ole huomannut Halla-ahon puhuneen luonnonsuojelusta sanaakaan) on samanlaista puusilmäisyyttä kuin syyttää Nietzscheä natsien keskitysleireistä tai Descartesia tuotantoeläinten kaltoinkohtelusta.

Ennen koronaa oli vielä Kirjamessut ja Linkola. Facebook-päivitykseni kymmenen vuoden takaa: ”Kävinpä kirjamessuilla. Turmio ja perikato tarttui mukaan, samoin Kaikki evoluutiosta. Ja oli pakko ostaa myös t-paita, kun Pentti Linkola seisoi myyntikojussa. Siltä en tosin uskaltanut paitaa kysyä, ne tytöt olivat kiltimmän näköisiä. Linkolan kirjoja sentään tohdin kehaista, kun kerrankin miehen kasvotusten näin. Se melkein hymyili.”

+1
MikaLamminp

Olen julkaissut teokset Eila ja Ossi – Suomen kielen alkeisoppikirja (Gummerus 2010), Mies joka putosi jaloilleen (romaani, Oppian 2020) ja Siltoja – Opettajan koronapäiväkirja (Oppian 2021).

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu