Maahanmuuttohumppaa
Muistellaanpa entisiä mestareita ynnä muita menneitä hanuristeja. Voimanoston entinen maailmanmestari ja voimailualan yrittäjä Ano Turtiainen (ex-ps, nyk. EVVK, Facebook-profiilissaan Samuel Turtiainen) ylisti Facebook-kirjoituksessaan tuhopolttoiskuja vastaanottokeskuksiin ja pohtii, olisiko aika laajentaa niitä ”vihollisen pääpaikkoihin, joista sen toimia johdetaan”, eli SPR:ään.
STT ei tavoittanut Turtiaista kommentoimaan asiaa.
Perussuomalaisten silloinen kansanedustaja, nykyinen meppi Laura Huhtasaari tykkäsi julkaisusta, mutta perui myöhemmin tykkäyksensä. Hän sanoo Twitterissä katsoneensa vain kirjoituksen kanssa jaettua linkkiä perussuomalaisten nuorisojärjestön toisen varapuheenjohtajan Tiina Palovuoren blogikirjoitukseen ja jättäneensä väkivaltaa lietsovat saatesanat lukematta. Huhtasaari myös pahoittelee huolimattomuuttaan.
https://www.ts.fi/uutiset/838597
Hupsista kun se Laura Huhtasaaren sormi lipsahti taas. Onneksi hän ei ole kirurgi.
Numerotaidottomuus on persujen ”kulttuurinen ellei geneettinen erityispiirre”, kuten Jussi joskus sopersi. Mari Rantanen (ps) sanoi eduskunnassa, että ensimmäisiä oleskelulupia olisi viime vuonna myönnetty 126 000, vaikka oikea luku on 33 576. Rantanen myöntää tehneensä virheen.
”Hallintovaliokunta vastaa maahanmuuttoon liittyvien asioiden käsittelystä eduskunnassa. Sitä tulisi johtaa oikean tiedon pohjalta. Ja vastuullisessa asemassa olevan tulisi pysyä totuudessa”, Adlercreutz kirjoitti blogissaan.
Yksi persujen ongelmista on, että puolueessa on melko vähän ihmisiä, joilla on kykyjä esim. ministeriksi. Ja kaikki olivat Sipilän hallituksessa ja kiitokseksi äänestäjät pudottivat ne pois. Ei jäänyt kuin tuo huuhaasaariosasto jäljelle.
Maahanmuuttajastakin voi tulla ”maahanmuuttokriitikko”, jos se elää pilvessä sossun rahoilla. Oululainen ”kansalaisaktivisti” Junes Lokka on tuomittu sakkorangaistukseen huumausainerikoksesta 2016. Sen jälkeen hänet on lähinnä tunnettu pitkälle venytetystä kunnianloukkausfarssista, jonka viimeinen näytös oli korkeimmassa oikeudessa. Siellä tämän herkkähipiäisen törkyturvan show sai nolon lopun.
Lokka oli viljellyt laittomasti hamppukasveja ja pitänyt hallussaan niistä saamaansa kannabista. Hänet tuomittiin 100 päiväsakkoon, mistä kertyi maksettavaksi yhteensä 600 euron sakkorangaistus. Lokka tunnusti menettelyn esitutkinnassa.
Lokka on yksi maan näkyvimmistä maahanmuuton vastustajista. Hän muun muassa kuvasi syksyllä 2018 luvatta Oulussa paljon julkisuutta saaneen insestioikeudenkäynnin, jossa syytetty oli ulkomaalaistaustainen mies.
Lokka keräsi kotisivuillaan ja sosiaalisessa mediassa rahaa Junes Lokan tukiyhdistykselle osallistuakseen keväällä 2017 Oulussa kuntavaaleihin. Tämä kaveri on organisoinut maata kiertäviä ja mm. Turun valtuuston työskentelyä häirinneitä mielenosoituksia kumppaniensa kanssa. Mielenkiintoiseksi tuomion tekee se, että kyseinen Junes on myös maahanmuuttaja. Millaistakohan termiä valemedioissa ko. veijarista käytetään?
https://www.ts.fi/uutiset/3138361
Ainakin yksi ihailija tällä veijarilla on. Kyseinen fanipoika tunnetaan haittamaahanmuutosta hölisevänä maalittamisen mestarina.
Maahanmuuttohumppaa Halla-ahon hanurista:
”Tiedoksi, että en kadu mitään kirjoittamaani, enkä ota minkäänlaista vastuuta Breivikin teosta, ja aion jatkaa samalla linjalla, koska huono maahanmuutto on huonoa ja monikulttuurisuus hanurista Breivikin teosta riippumatta ja huolimatta.”
”Länsimaisen sivilisaation osaksi ei ole tullut tehdä valintaa sodan ja rauhan välillä. Sen on valittava sodan ja tuhoutumisensa välillä. Jumalaa monikultturisteilla ei ole, mutta mitä Rosa Meriläinen, Heidi Hautala ja Mikko Puumalainen sanovat lapsilleen sitten, kun pimeys on laskeutunut? Ainakaan minä en vuodattanut verta? Ainakin minä olin eettinen?”
”Mitä kala tekee? Ui. Miten kalan uiminen lopetetaan? Pannaan kala päiviltä. Mitä vasemmistohuligaani tekee? Heittää kiviä. Miten vasemmistohuligaanin kivenheittonlopetetaan?”
”Pelottavaa on vain se, että poliisi ei vallitsevassa mediailmapiirissä voi ampua luotia päähän kiviä nakkelevalle ihmissaastalle.”
”Minun on vaikea keksiä maailmankaikkeudesta alhaisempaa matelijaa kuin pohjoismainen sosiaalidemokraatti. Tämän reptiilin erityisen limainen alalaji on ruotsalainen sosiaalidemokraatti.”
Mainittakoon, että yhdenkään matelijan pintaa ei peitä limakerros. Niljakkuuden voimme siis siis säästää kaloille ja sammakkoeläimille. Ehkä myös joillekin entisille kielitieteilijöille.
”Ainoa mitattava ja siten kiistatta olemassaoleva ihmisarvo on yksilön instrumentaalinen arvo. Yksilöt voidaan perustellusti asettaa arvohierarkiaan sen mukaan, miten paljon heidän kykyjensä tai osaamisensa poistaminen yhteisön käytöstä heikentäisi yhteisöä.” (Jussi Halla-aho)
Emme siis toimisi mitenkään epäeettisesti, jos muiluttaisimme erään muinaisen kirkkoslaavin tutkijan rajan yli toivottelemaan paskaa joulua sinne missä balalaikka soi. Yhteisömme siitä tuskin merkittävästi heikkenisi.
”Jokelan tapauksesta huolimatta meillä ei ole aseongelmaa.”
”Merkityksellistä on vain se, kenellä niitä on.”
Tässä jutussa on vähän liikaakin sitaatteja, mutta pannaanpa sokeriksi pohjalle myös yksi hyvä:
”Vihaan feministejä, ulkomaalaisia, kommunisteja, vihreitä, ruotsinsuomalaisia ja vihanneksia.
Kerroin sen vanhalle naiselle, joka jysähti istumaan viereeni penkille. Ämmä pasahti, ettei kuulu mihinkään näistä ryhmistä. Hän saanee jäädä istumaan, ja alkoi raivata tietään läpi lihapiirakan.
Rasva haisi, mutta myös lihapiirakka. Hotkinnan lotinaa kuului.
Vihaan ämmiä.”
(Jari Tervo: Suomemme heimo, 2001)
Kiitos herra Lamminpää että pidät maahanmuuttoasiaa esillä.
Todellakaan ei ole mitään mieltä raahata tänne porukkaa huoltosuhdetta parantamaan kun ei se huoltosuhde parane siitä oikeasti yhtään.
Ilmoita asiaton viesti
Jussi Halla-Aho kyseenalaisti kahden vuoden takaisessa Facebook-päivityksessään Australian historiallisen laajojen metsäpalojen yhteyden kuivuutta aiheuttavaan ilmastonmuutokseen. Myös historioitsija Oula Silvennoinen on saanut erityisesti perussuomalaisilta kansanedustajilta lokaa niskaansa, koska hänen tutkimusaiheensa liittyy äärioikeiston historiaan.
Somekohuja ja kuohuntaa tulee ja menee. Näiden alta voi kuitenkin havainnoida laajempia trendejä. Yksi sellainen on tieteeseen, tutkijoihin ja tutkimukseen kohdistettu epäluulo. Tätä ruokitaan erityisesti poliittisen oikeiston riveistä. Kyseenalaistetaan tutkimusta ja yksittäisten tutkijoiden uskottavuutta, kun tutkimustulokset ovat epämiellyttäviä.
Tieteen vapaus ja riippumattomuus ovat keskeisiä demokratian rakennuspalikoita. Pahimmissa esimerkeissä poliitikot pyrkivät alistamaan tieteen omiin tarkoitusperiinsä, samalla kun muitakin instituutioita poliisista oikeuslaitokseen kyseenalaistetaan. Tällaisia kaikuja kuulemme nyt Suomessa surullisen paljon.
Tutkimuksen tarkoitus on tuottaa maailmaan uutta tietoa, kyseenalaistaa aiempaa tietoa ja rakentaa aiemman tiedon päälle. Tarvitsemme tiedettä, jotta maailmaa ei rakennettaisi mutulle.
Ilmoita asiaton viesti
Ja minne sisäministeri Orpo hukkasi nuo n.30000 työntekijää jotka Ruotsi hyvää hyvyyttään lahjoitti meille?.
Ilmoita asiaton viesti
En tiedä, ei se varmaan kaikkia saanut Närpiöönkään mahtumaan. Muistan että Jussi oli kovasti näreissään siitä kun maahanmuuttajat poimivat vihanneksia Närpiössä. Siinä yhdistyi vissiin kaikki mikä persumiestä närästää: vihannekset, ruotsin puhuminen ja pakolaiset. Elävät sossun rahoilla ja vievät meidän työpaikat (kaikki Jakomäen persut lopettaisivat oitis kaljan kittaamisen sossun rahoilla jos viitsisivät opetella ruotsia sen verran että voisivat poimia tomaatteja Närpiössä). Lisäksi ne on homoja ja vie meidän naiset. Jaxuhali 🙂
Ilmoita asiaton viesti
Viitsisitkö vielä kertoa,että montako tuulimylllyä kotipaikkakunnallasi on?.
Ilmoita asiaton viesti
Montako lepakkoa tapulissasi on?
Ilmoita asiaton viesti
Täydellinen vastsus,empä vois olla iloisempi!.
Ilmoita asiaton viesti
Näköjään on turha pyytää herralta asiallista vastaustsa.
Nyt kuulus varmaan heittää jotain paskaa perään’ala Lamminpää’, mutta ei viitsi.
Ilmoita asiaton viesti
Karasti voisi yrittää kirjoittaa kommenttia joka liittyy blogin aiheeseen. Sitten voin vaikka vastata asiallisesti. En jää odottelemaan, menen nukkumaan.
Ilmoita asiaton viesti
Mitä sinä saavutat leimaamalla kaikki mielipidettäsi vastsan olevat ihmiset persuiksi?..
Ilmoita asiaton viesti
En mitään. Ohisalo muuten kirjoitti Facebook-seinällään hyvin. ”Muistatteko sen ei niin kaukaisen ajan, kun tuulivoimaa pidettiin haihatteluna, jolla ei ole mitään merkitystä Suomen energiantuotannon kannalta.
Sillä oikea energiahan tehdään hiilivoimaloissa ja turvetta polttamalla.
Ei tehdä.
Viime vuonna Suomessa otettiin käyttöön 437 uutta tuulivoimalaa. Se tarkoitti 2 430 megawatin lisäystä energiakapasiteettiin ja samalla 75 prosentin kasvua. Eli viime vuosi oli täten tuulivoiman ennätysvuosi!
Vertailun vuoksi: Olkiluoto 3:n kapasiteetti on 1600 megawattia. Tuulivoiman rinnalle tarvitaan toki myös säätövoimaa, sillä tuotantomäärät vaihtelevat sääolosuhteiden mukaan.
Samalla tuulivoima oli yksi eniten Suomeen sijoittajien euroja tuova teollisuudenala. Viime vuonna valmistuneet hankkeet toivat Suomeen yhteensä liki kolmen miljardin euron investoinnit.
Tämä kaikki kartuttaa myös paljon kaivattuja veroeuroja. Erityisen iso merkitys tuulivoimalla on niille kunnille, joissa voimalat sijaitsevat. Osa tuulivoimakunnista voi tulevaisuudessa laskea kuntaveronsa jopa nollaan.
Tämän kaiken toivoisi olevan myös tulevan hallituksen mielessä, kun vihreän siirtymän suhteen tehdään ratkaisuja.”
Ilmoita asiaton viesti
Se fiksumpi Jussi kirjoitti Facebookissa hyvin:
Joulunpyhistä asti käyty suuri keskustelu ukrainalaisiin tykistökranaatteihin ostettavista terveisistä lähti liikkeelle tavallaan paljon vaatimattomammasta asiasta kuin mihin se lopulta on nyt päätynyt. Ilta-Sanomat ja Yleisradio ovat tänään uutisoineet eduskuntamme ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtajan tempauksesta, josta edellä mainitun linkki ohesta.
Molemmat mediat ovat häveliäästi jättäneet pois kansanedustaja Halla-ahon päivityksen keskeisen osan. Se kuuluu näin:
”Ihmiseen on kuitenkin rakennettu vahva esto toisen ihmisen tappamista kohtaan. Normaaliaikana tämä esto mahdollistaa yhteiskunnan olemassaolon sellaisena kuin me sen tunnemme. Sota-aikana siitä on haittaa. Tämä esto pyritään tukahduttamaan riisumalla tapettavalta viholliselta ihmisyys, ts. demonisoimalla hänet tai kuvaamalla hänet rotaksi, torakaksi tai muuksi iljettäväksi eläimeksi.
Demonisointi ja tappamisen karnevalisointi on oikein ja välttämätöntä. Jos venäläiset sotilaat ajatellaan arvokkaina ihmisinä ja heitä SILTI tapetaan, tällä on uskoakseni paljon vahingollisemmat seuraukset sekä ukrainalaisten sotilaiden ja heitä auttavien länsimaalaisten mielenterveyteen että normaalin yhteiskunnan jälleenrakentamiseen sodan jälkeen.”
No niin. Korostettakoon vielä erikseen, että tässä päivityksessäni en kommentoi kranaattimaalauksia. Kommentoin yksinomaan tätä ylläolevaa tekstiä, joka on, se toistettakoon, ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtajan näppäimistöltä peräisin. Siihen on syytä paneutua toviksi.
Kansanedustaja Halla-aho ei jätä arvailujen varaa kirjoituksessaan. Hänen lähtökohtansa, järkeilynsä ja johtopäätöksensä ovat selvät. Vihollisen epäinhimillistäminen on hänen mukaansa välttämätöntä, koska muuten surmaaminen voisi aiheuttaa tunnontuskia ja käydä taakaksi mielenterveydelle. On siis paras antautua suosiolla vihollisen demonisoinnille. Se edesauttaa tappamista ja tekee siitä yksinkertaisempaa. Näin kaikki pääsevät helpommalla.
No, kysymys, joka seuraa, on aika ilmeinen: miten ja kuinka tämä asenne kytketään pois päältä, silloin kun se on pakko kytkeä pois päältä? Sodan oloissa on nimittäin myös tilanteita, joissa vihollinen tosiaan täytyy kohdata ihmisenä, esimerkiksi sotavankeja otettaessa.
Antautunut vihollinen on oikeutettu suojeluun. Mutta jos kaikkein tärkeintä on tappaminen ja sen edistäminen, ja vihollisen epäinhimillistäminen on välttämätöntä tämän päämäärän saavuttamiseksi… niin miten hyvin vihollisen epäinhimillistämisen täydellisesti sisäistänyt taistelija on kykenevä kohtelemaan vaikkapa sotavankeja tai vihollisen siviilejä asianmukaisesti?
Siihen on syynsä, miksi sodanajan joukkomurhat, kohdistuivatpa ne sitten sotavankeihin tai siviileihin — joko vihollisen siviileihin tai yhteistoiminnasta epäiltyihin omiin siviileihin — liittyvät tilanteisiin, joissa vihollisen epäinhimillistäminen on viety loppuun asti.
Itse asiassa se sodan osapuoli, joka on alusta asti toiminut johdonmukaisimmin kansanedustaja Halla-ahon esittämällä tavalla, on Venäjä. Kremlissä on asetettu selvä tavoite Ukrainan tuhoamiseksi ja määritelty ne keinot, joilla se saavutetaan: epäinhimillistäminen, demonisointi ja viha. Tätä on tosiaan pidetty välttämättömänä hyökkäyssodan käynnistämiseksi ja yleisten mielialojen lietsomiseksi sen tueksi. Seuraukset on nähty.
Voi tietysti sanoa, että tällä puolella — meidän puolellamme — tavoite on jalo ja puhdas; Ukrainan puolustaminen. Mutta asia nyt kuitenkin on niin, ettei tarkoitus pyhitä keinoja, vaan keinoilla on taipumus tahrata tavoitteensa. Kukaan täysjärkinen ei puolustele vaikkapa puna-armeijan toimia Berliinissä vuonna 1945 sillä, että natsi-Saksa aloitti hyökkäyssodan. Mutta Halla-ahon järkeilyllä tähänkin lopulta päädyttäisiin: tuhoamissotaan tulee vastata tuhoamissodalla.
Ja jos tälle tielle lähdettäisiin, voisi myös kysyä, miksi ylipäätään pitää kiinni mistään kansainvälisen lain säädöksistä? Nehän vain haittaavat tappamista. Paitsi, että ne nyt kuitenkin on säädetty, ja ne ovat myös syynsä siihen, miksi Venäjän hyökkäyssotaa pidetään laittomana, ja miksi Venäjän sotarikoksiin suhtaudutaan rikoksina. Jostain kumman syystä myös Ukraina pyrkii pitämään kiinni näistä kansainvälisen lain mukaisista periaatteista ja käytännöistä.
Olen tutkinut työkseni sodan sosiaali- ja kulttuurihistoriaa. On helppo tunnistaa, eritellä ja nimetä ne tunnereaktiot, jotka nykyisen Venäjän hyökkäyssodan aikana ovat määrittäneet suomalaisen kansalaisyhteiskunnan mielialoja. Kuusi vaihetta on erotettavissa:
1) Epäusko. Hyökkäyssodan aiheuttama vääjäämätön shokki ja epätoivo. Tähän liittyvät pelko vääjäämättömästä katastrofista ja tappiosta, itsesyytökset ja huoli siitä, olemmeko itse seuraavana.
2) Päättäväisyys. Ihmiset kokoavat voimansa. Solidaarisuus ja halu tukea hyökkäyksen kohdetta alkavat tuottaa tulosta. Poliittisia päätöksiä tehdään uskomattomalla vauhdilla. Kansalaisyhteiskunta, joukkotiedotusvälineet ja päätöksentekijät toimivat sopusoinnussa yhteisen päämäärän eteen. Vakaumus siitä, että periksi ei tule antaa, lujittuu ihmisten mielissä..
3) Riemu. Uutiset sotamenestyksestä nostattavat mielialoja. Usko parempaan tulevaisuuteen ja voittoon saa alaa. Monet asiat alkavat näyttää mahdollisilta; parempi maailma alkaa näyttää mahdolliselta. Edellisen ohella tämä on se vaihe, jossa — kuten sanonta kuuluu — sota tosiaan saa ihmisissä esiin heidän parhaat puolensa.
4) Turhautuneisuus. Kaikki ei tapahdukaan välittömästi. Pattitilanteet ja asemasota aiheuttavat tympääntyneisyyttä, ja sotaan sidoksissa olevat NATO-prosessin kaltaiset hankkeet ajautuvat umpikujaan tai edellyttävätkin vastenmielisiä kompromisseja. Toivo ja luottamus alkavat jälleen horjua, mutta tappiomielialan sijasta tämä kanavoituu enemmänkin suuttumukseen.
5) Pilkanteko: ristiriitaiset tunnereaktiot purkautuvat vihollisen halventamisessa. Suuri yleisö lepyttelee itseään rypemällä sota-ajalle ominaisessa propagandistisessa huumorissa, joka saa uutta vauhtia sosiaalisesta mediasta. Uhmakkuuden sijasta kyse on halvan nautinnon etsiskelystä.
6) Rappio: sota alkaa ruokkia pimeimpiä vaistoja. Myrkyllinen paranoia ja puhe ”viidennestä kolonnasta” alkaa muuttua yhä tavallisemmaksi. Keltainen lehdistö käsittelee kauhutarinoita vain keinona lypsää rahaa ja takoa voittoja. Kovaäänisimmät tahot alkavat vaatia hallitsevaa portinvartijan asemaa sota-ajan narratiivin muodostamisessa. Tiedotusvälineet antavat heille haluamansa.
Osa tästä maasta on jo hyvän aikaa ollut kohdassa kuusi. Sotapsykoosin merkkejä on selvästi ilmassa — kyllä vaan, siinä kohtaa kun vihollisen epäinhimillistämisen välttämättömyyttä julistetaan eduskunnasta asti, näin on lupa sanoa, eikä tämän sanan käyttäminen ole liioittelua. Kyse on tosiaan rappeutumisilmiöstä.
Vaihe seitsemän on sotaväsymys. Sinne ei olisi mikään pakko vajota. Mutta siinä kohtaa kun omatekoiset komissaarit ja propagandistit julistavat suu vaahdossa epäinhimillistämisen epistolaa, niin kaikki vielä jossain määrin täydellä pakalla pelaavat ihmiset vaikenevat tai vetäytyvät. Paljonpuhutun ”hengen” ylläpitäminen jää niille tahoille, joille sitä ei kannattaisi missään vaiheessa uskoa. Ja siinä kohtaa on hävitty aika paljon.
Oireellista on sekin, miten sota-ajan seinähulluimpia kommentteja arvioidaan, jos arvioidaan, vain tarkoituksenmukaisuuden valossa. Ainoat kysymykset, jotka esitetään, ovat ne tavanomaiset: onko tämä syöttö Putinin lapaan, tarjoaako tämä propaganda-aseen Kremlille? Harvemmin kysytään, miten tämä vaikuttaa oman yhteiskuntamme yleiseen ilmapiiriin — meihin itseemme.
Myös tämä päivitys kirvoittaa satavarmasti jonkun kysymään, miksi suuntaan huomiota pois Venäjän teoista. Sanoisin siihen, että kykymme vastata tehokkaasti Venäjän toimiin riippuu aika paljon siitä, mikä on oma henkinen tilamme.
Olen kuitenkin taipuvainen olettamaan — tai ainakin toivon — että tämä on ylimenovaihe, ja kyse on marginaali-ilmiöstä. Viime kädessä harva suomalainen halunnee olla jonkinlainen oman elämänsä Ilja Ehrenburg.
Mutta, kuten niin usein: tämänkin laiset ilmiöt on parempi käsitellä mieluummin julkisesti alta pois kuin jättää ne käsittelemättä.
(Jussi Jalonen)
https://www.is.fi/politiikka/art-2000009315439.html?fbclid=IwAR1LvCLAYNvjE8PFuYez7RK7VGQlzAqcsxN4LTJeq_RimpEclm56FdnYs1g
Ilmoita asiaton viesti
Myönnettäköön että kommentin loppurivejä en vastauksen pituudesta johtuen kovin tarkkaan lukenut, mutta olisi mielenkiintosita tietää kuinka blogisti suhtautuu Prinssi Harryn, Sussexin Herttuattaren juuri ilmestyneeseen muistelmatekoseen jossa hän nimeää tappamiaan Telaban taistelijoita pelinappuloksi ilman omantunnontuskia.
Ilmoita asiaton viesti
Taidanpa jättää sen lukematta. Eikös se retostellut siinä että hänen numeronsa on 25 – juuri niin monta talibania hän on omien sanojensa mukaan tappanut. Kyllä sellaisella retostelu on mautonta.
Ilmoita asiaton viesti
Älä jätä hyvää tilaisuutta – Harryhän on hyvin edistyksellismielinen persoona. Hän on mm Getan ohella käynyt YK’ssa puhumassa omia painavia näkemyksiään ilmastonmuutosuhasta.
Kirjassa tuodaan myös esiin hänen Megan vaimonsa kohdistuneesta rasismista. Traumatisoitunut pariskunta joka on saanut kokea kohtuutonta yhteiskunnallista vainoa
Ilmoita asiaton viesti
Ei minua oikein kuninkaalliset kiinnosta. Se fiksumpi Jussi kiinnostaa, sekin oli hyvä mitä hän kirjoitti kaksi vuotta sitten mitä tapahtuu kun PS tiedekeskusteluun osallistuu:
”Koska todennäköisesti jotakuta saattaa kiinnostaa mielipiteeni tästä episodista, niin sanon sen nyt täällä. Tämä keskustelu on totta kai ärsyttänyt minua alusta asti. Mutta kyse ei ole yksinomaan perussuomalaisten hyökkäyksestä yksittäistä tutkijakollegaa kohtaan, eikä edes yliopistoinstituutiota vastaan esitetyistä moitteista. Sanomattakin on selvää, että tietysti asemoidun tässä ammattitoverien ja akateemisen maailman tueksi, mutta haluan sanoa jotain muutakin.
Oula Silvennoisen taannoisen Yle-haastattelun lukeneet tietävät, että hän itse asiassa esitti siinä perusteltua kritiikkiä tutkimusrahoituksen käytäntöjä kohtaan. Hän teki hyvinkin tervetulleen avauksen mainitessaan, miten rahoitus on tullut yhä enemmän sidotuksi polttaviin julkisiin keskustelunaiheisiin. Tämän seurauksena esimerkiksi lähihistorian tutkimus on etuoikeutetussa asemassa vaikkapa varhaismodernin ajan tutkimukseen nähden. Silvennoinen muun muassa mainitsi siitä, miten hän itsekin olisi mielihyvin jatkanut 1600-luvun tutkimusta, mutta rahoittajia tämän aikakauden tutkimukselle ei ollut juurikaan tarjolla.
Tämä on tosiaan ongelma. Toinen pulma tietysti on siinä, että Suomen Akatemian rahoitusmalli on, kuten Leena Malkki on tässä huomauttanut, hyvin tiukka ja kovasti kilpailtu. Tämä on synnyttänyt joka syksy toistuvan tilanteen, jossa tutkijat joutuvat käyttämään vähintään työviikon ja toisinaan täyden kuukauden laatiakseen täydellisen akatemiahakemuksen. Olen antanut itselleni kertoa, että tämän ympärille on alkanut vähitellen syntyä jopa eräänlainen oma bisneksensä, jossa konsultit ovat huomanneet sauman ja tarjoavat maksua vastaan apuaan hakemusten laatimisessa. Samaten myös Suomen Akatemian hakemusten asettamat ja hyvin usein vaihtuvat kriteerit tutkijoiden liikkuvuudelle ovat hullunkireät. Muitakin kipukohtia on, kuten vaikka se, että nuoret tutkijat ovat yhä edelleen väliinputoajan asemassa.
En kiistä tässä kollegojeni ansioita; se, että Silvennoinen ja monet muut ovat saaneet Suomen Akatemian rahoituksen ja läpäisseet kireät seulan, on tosiaan heille kunniaksi. Mutta Suomen Akatemian käytännöt eivät ole vailla epäkohtia, ja tämä yllä kuvailtu yleinen kehityssuunta on huolestuttava sekä tutkijoiden jaksamisen kannalta että monista muistakin syistä. Voin kertoa, että olen suosiolla jättänyt akatemiahakemusten tekemisen kokonaan väliin joka vuosi. Minulla ei ole aikaa. Syksyllä minulla on yleensä kiire saada monografia valmiiksi, ja teen mieluummin työtä kuin täytän lottokuponkia Suomen Akatemialle. Saan rahoitusta muualtakin. Myönnän olevani sikäli onnekkaassa asemassa.
Yliopistoilla on luoja nähköön tietysti ongelmia muutenkin aivan kotivaroiksi. Tätä julkista seinääni seuranneet tietävät, että olen monien muiden tavoin pitänyt ääntä Tampereen yliopistofuusion moninaisista kipukohdista. Yliopistoautonomia on ollut heikoissa kantimissa, ja korjattavaa tosiaan on kaikilla asteilla.
Mutta millaisen käänteen keskustelu nyt tälläkin kertaa sitten sai? Tapahtui suuri perussuomalainen interventio, joka tuntui kulminoituvan taas kerran siihen, että yliopistot ovat täynnä vihervasemmistolaisia aktivisteja, ja lähihistorian tutkimukseen ei siihenkään pitäisi antaa pennin latia rahaa, tai ei ainakaan Silvennoiselle, koska Silvennoinen on paska jätkä. Tämän jälkeen asetelma kääntyi erikoiseksi. Tukea yksittäiselle tutkijalle on helppo osoittaa, ja hyvä, että niin tehdään. Mutta siellä täällä näkyy nyt ulostuloja, joissa Suomen Akatemian rahoitusmallia puolustetaan tarkkana ja hyvin valvottuna.. ja samalla välittyy vaikutelma siitä, ettei siinä oikeastaan olekaan mitään ongelmia. Näin siitäkin huolimatta, että Silvennoinen itsekin mainitsi ohimennen rahoituskäytännössä vallitsevien painotusten epäsuhdasta.
Tämä on aika lailla täydellinen esimerkki siitä, mitä tapahtuu kun joku toimintarajoitteinen datanomi tai toistaitoinen juristi Turusta pääsevät määrittämään julkisen keskustelun suunnan. Kyllä, meidän yhteiskunnassamme on ongelmia, vakavia sellaisia, myös akateemisessa maailmassa. Mutta niistä ongelmista ei päästä kunnolla puhumaan, eikä niitä päästä korjaamaan, koska neljäsosa kansasta kannattaa puoluetta, joka ei ole kiinnostunut asioiden korjaamisesta, vaan haluaa pelkästään tuhota kaiken, koska politiikka on heille pelkkää henkilökohtaista vendettaa. Tämän seurauksena ajaudumme koko ajan tilanteeseen, jossa itse asiassa tahattomasti joudummekin puolustamaan vallitsevaa järjestelmää kaikkine epäkohtineen. Hiukan ironisesti tilanne on sama kuin toisessa maailmansodassa, niin idässä kuin lännessä.
Ja tämä on nyt sitten se keskustelu, mikä täyttää otsikot ja lehtien palstat, koska onhan sillä uutisarvoa. Suurin palvelus, minkä perussuomalaiset voisivat tehdä yhteiskunnallisen keskustelun tasolle Suomessa olisi se, että he lakkaisivat olemasta. Sen jälkeen täällä ehkä voitaisiinkin saada asioita saatettua paremmalle tolalle.”
https://www.hs.fi/politiikka/art-2000006368202.html?fbclid=IwAR3cK8wXXWAgyYUdjWkp3SMUw1b0i_eX0d6sonyzHzfkmAXLFtzP7QQgAyE
Onneksi PS ei enää ole neljäsosa kansasta vaan (sanan molemmissa merkityksissä) vajaa viidesosa.
Ilmoita asiaton viesti
Niin laittoihan Sofi Oksanen kranaattiin tekstin ”jaxuhali”
Ilmoita asiaton viesti