Miksi Haavisto?

”Niin Suomi kuin maailmakin tarvitsevat Pekan kaltaista humaania arvojohtajaa ja rauhanrakentajaa”, Saulin veljenpoika Ville Niinistö kehui päivälleen seitsemän vuotta sitten Turun Sanomissa. Tälläkin kertaa olen loppuun saakka saanut äänestää parasta enkä viimeisessä vaiheessa sitä vähemmän huonoa vaihtoehtoa.

Edellisten vaalien positiivinen ongelma toistuu: toisella kierroksella vastakkain oli kaksi kovin samanlaista ehdokasta: sekä Niinistö että Haavisto ovat Nato-myönteisiä, eikä kumpaakaan voi mieltää vasemmistolaiseksi. Sama pätee Haavistoon ja Stubbiin. Nyt tosin olemme jo Natossa eikä tällä asialla voi enää ehdokkaitten väliin eroja rakentaa.

Haavisto on humanisti sanan vanhanaikaisessa tai perinteisessä merkityksessä. ”Se on humanismia jossa on monta osatekijää, esimerkiksi suvaitsevaisuus, ymmärtämys, suurpiirteisyys. […] On ankaria nuoria kirjoittajia joiden mielestä se mitä minä kirjoitan on kyynisyyden ja ihmisvihan orgiaa. Omasta mielestäni enin osa siitä mitä kirjoitan on tähdännyt johonkin muuhun: oikeudenmukaiseen yhteiskuntaan, moninaisuuden tunnustamiseen, yritykseen ymmärtää sitä mikä on toisenlaista.” Näin kertoo Christer Kihlman itsestään kirjassaan Epätoivon toivo. Mutta samaa voisi sanoa Haavistostakin.

Haavisto on kansanedustaja ja entinen ulkoministeri. Hänellä oli useita YK-tehtäviä vuosina 1999-2005, hän oli Euroopan unionin erityisedustaja Sudanissa ja Darfurissa 2005-2007 sekä YK:n erityisasiantuntija Darfurin rauhanprosessissa vuonna 2007. Hän on ollut ulkoministerin erityisavustaja Afrikan kriiseissä ja EU:n rauhaninstituutin puheenjohtaja.

Haavistossa on jotain samaa kuin Obamassa, ja häntä vastustetaankin suunnilleen samoin keinoin: puhumalla potaskaa. Haavistoa on väitetty sinisilmäiseksi maailmanhalaajaksi, mutta oikeasti Haavisto ei ole mikään rajat auki ja kaikki tänne -mies. Hän on tolkun ihminen jos joku. Muistan hänen sanoneen jo vuosia sitten, kun pohjoisessa valitettiin että Venäjän puolelta kävelee tänne koko ajan väkeä, että onhan siinä puomissa saranat, pankaa se kiinni. Kyllä Venäjällä on varaa huolehtia pakolaisista siinä missä meilläkin.

Ehkä joskus elämme maassa, jossa ehdokkaan sukupuolella, sukupuolisella suuntautumisella tai ihonvärillä ei ole oikeasti mitään väliä kenellekään. Joskus on käynyt mielessä, erottavatko edes kaikki ihmiset vaalit ja treffipalvelut toisistaan.

 

MikaLamminp
Vihreät

Olen julkaissut teokset Talvimatka (runoja, Oppian 2022), Eila ja Ossi – Suomen kielen alkeisoppikirja (Gummerus 2010), Mies joka putosi jaloilleen (romaani, Oppian 2020) ja Siltoja – Opettajan koronapäiväkirja (Oppian 2021).

Kuvan otti Timo Jakonen (Turun Sanomat)

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu