Parasta ennen 2011

Kaikki juutalaiset eivät ole mitään einsteineja, mutta toisaalta yksikään natsi ei ole mikään Einstein.

Näyttää siltä että äärioikeistolaisen populismin parasta ennen -päiväys on mennyt. Eurooppa huokaisi helpotuksesta, kun Marine Le Pen hävisi toisella kierroksella Emmanuel Macronille.

Kuten Maria Ohisalo Facebookissa kiteytti: ”Tällä voitolla on väliä monestakin syystä. Venäjän Putin on vuosia rahoittanut Euroopan äärioikeistoa, pyrkinyt – ja myös monin paikoin onnistunut – luomaan eripuraa ja epäjärjestystä Eurooppaan ja pyrkinyt horjuttamaan Euroopan unionia. Oli Putinin voitto, että britit irtautui Brexitissä EU:sta, oli Putinin voitto, kun Trump voitti USA:ssa.  Nyt oli Ranskan, EU:n ja vapaiden demokratioiden, mutta toivottavasti myös ilmaston ja ympäristön voitto (näitä Macron nosti isosti erityisesti kampanjansa loppumetreillä), että äärioikeisto ei päässyt nousemaan valtaan! Vive la France!”

Johan meitä olikin pölhöpopulisteilla kiusattu. Kirjailija Tommi Melender kiteytti minun ja monen muun tunnot kirjassaan Poika joka luki Paavo Haavikkoa (2019): ”Yritän parhaani. Mutta sitten selaan uutissivustoja ja silmilleni lävähtävät Donald Trumpin, Vladimir Putinin, Boris Johnsonin, Jair Bolsonaron ja muiden maailman kitkerimpien miesten kuvat. Nuo vallastaan juopuneet, tahtolauseilla maitaan hallitsevat molopäiset haaskat edustavat minulle ihmiskunnan roistomaisinta pohjasakkaa. Mieleni tekee huutaa heille: ’Menkää pois! Häipykää! Kaikki, mihin koskette, muuttuu paskaksi!’”

Ainakaan Putinista kukaan tuskin on enää eri mieltä Melenderin kanssa. Nythän se pistää paskaksi naapurimaataan minkä kerkeää.

Suomessa äärioikeistolaiset ovat olleet aika hauskaakin seurattavaa ajoittain. Suomen puoluerekisteriin ilmestyy taas kaksi uutta puoluetta, kun perussuomalaisten puheenjohtajaehdokkaana viime syksynä ollut Ossi Tiihonen sai kumppaneineen kerättyä nimet Vapauden liiton perustamiseksi. Samoin on käymässä Sinimustalle liikkeelle, joka aloitti natsikorttien keräämisen vajaa vuosi sitten.

Perussuomalaiset on ollut olemassa vajaa 40 vuotta, mutta se on ehtinyt hajota jo kymmenisen kertaa. Tiihosen lisäksi omaa puoluetta havittelee Jaana Kavonius, jonka puolueen nimi olisi Totuuspuolue. Tiihonen ja Kavonius ovat ehtimiseen loikkimassa, sillä vähän aikaa he ehtivät olla Ano Turtiaisen Valta kuuluu kansalle -puolueessa.

Vuosina 2010-2014 toimi Muutos 2011 -puolue, joka yritti saada Jussi Halla-ahoa puolueensa eurovaaliehdokkaaksi. Se ei kuitenkaan onnistunut, sillä Jussi meni Perussuomalaisiin. Persuista potkun persuksilleen saanut James Hirvisaari löysi hetkeksi poliittisen kotinsa Muutospuolueesta. Pieni Muutospuoluekin kuitenkin hajosi.

Olen joskus ihmetellyt onko riitaisuus ”maahanmuuttokriitikoitten” ”kulttuurinen tai peräti geneettinen erityispiirre”, kuten nettikirjoittelija Jussi Halla-aho joskus kynäili. Täällä Uudessa Suomessakin sinimustaa väriä tai muuta puutosta tunnustavien pääasiallinen elämäntehtävä tuntuu olevan rähinöinti, kantelu, käräjöinti ja pienet yösoitot (ei, en tarkoita Mozartin teosta Eine Kleine Nachtmusik).

+2
MikaLamminp

Olen julkaissut teokset Eila ja Ossi – Suomen kielen alkeisoppikirja (Gummerus 2010), Mies joka putosi jaloilleen (romaani, Oppian 2020) ja Siltoja – Opettajan koronapäiväkirja (Oppian 2021).

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu