Presidentinvaalitkin ovat vaalit

Ikivihreä Pekka Haavisto yllätti aikoinaan kaikki nousemalla presidentinvaalien toiselle kierrokselle. Monelle oli vaikea valita Sauli Niinistön ja Pekka Haaviston välillä: kumpikin oli Nato-myönteinen, kumpikaan ei ollut vasemmistolainen eikä kumpikaan ollut Väyrynen, jonka vastaehdokasta moni olisi äänestänyt riippumatta siitä kuka se oli.

Haavisto vei yhdessä Niinistön ja Sanna Marinin (sd) kanssa Suomen Natoon. Hän pärjäsi mainiosti myös Lavrovin kohdatessaan, vaikka tapaamista jännitettiin Suomessa suuresti. Mukana oli myös aimo annos ”mitä muut meistä ajattelevat” -huolta. Haaviston tapaamista kun seurattiin tarkkaan kaikkialla Euroopassa, sillä EU:n korkea edustaja Josep Borrell oli juuri saanut melkoista kyytiä venäläisten kanssa. Kuten Rysky totesi:

”Helpotus oli suuri, kun tapaaminen meni hyvin. Haaviston ulkopoliittinen osaaminen sai ansaitsemaansa ylistystä. Sitä ei kuitenkaan pohdittu, mitä oikeastaan on se ulkopoliittinen osaaminen, jota Haavisto osoitti.

Olennainen osa osaamista on tietää mitä haluaa. Haavisto kertoi ennen matkaa, että oli valmistautunut huolella tapaamiseen. Hän tiesi, mitä halusi sanoa ja mihin sanoa vastaan. Borrellin pyöritys johtui osin siitä, että Euroopan unionin jäsenmaat eivät ole pystyneet luomaan yhtenäistä Venäjä-strategiaa.”

https://yle.fi/uutiset/3-11804682?utm_source=facebook-share&utm_medium=social&fbclid=IwAR1BpDOL-4EXSlMrqrPNp67DFRtPhYSZ0kTT-JGBcQRzUpxcecAjO52okmU

Yhtenäinen Venäjä-strategia taisi löytyä vasta silloin kun Venäjän suurhyökkäys Ukrainaan alkoi. Pientä kompurointia oli toki silloinkin, ainahan EU kompuroi koska Unkari on mukana siinä. Vanhan soinismin voisi päivittää totuudenmukaisemmaksi: missä Orban, siellä ongelma.

Jari Tervo sanoi myös kolumnissaan hyvin:

”PIETARISSA kohotetut kyynärpäät laskeutuivat sopuisasti maanantaina. Ulkoministeri Haavisto esiintyi jämerästi ja sivistyneesti. Presidentti Sauli Niinistö kehui häntä twiitillä. YYA-ajat tuntuivat kaukaisilta. Suomen ei tarvitse enää nousta kansakuntana riitelemään olutpullosta venäläisen suurlähettilään kanssa.

Silti kannattaa pitää tosiasiat mielessä.

Olisiko Euroopan unioniin kuulumattoman Suomen ulkoministeri ottanut Venäjän ulkoministerin tavatessaan esille venäläisen toisinajattelijan murhayrityksen ja vangitsemisen, Venäjän laittoman Krimin valtauksen ja sodan Itä-Ukrainassa?

Me kaikki kyllä tiedämme vastauksen tuohon kysymykseen.”

https://www.hs.fi/sunnuntai/art-2000007813384.html?fbclid=IwAR16KWRrbjlqz8iGVDrkohWwZUYAB96AawlM_ZcNNNt7l61Gunjln1rThQg

Kaikki eivät aina Haavistosta muistakaan, että hän ei ole niin pehmeä kuin miltä päällepäin näyttää, vaan todellinen miesten mies. Edellisen lauseen kaksimielisyys on tahallinen. Olisihan se mahtavaa, jos presidenttimme olisi kaiken muun hyvän lisäksi vielä homo! Miten kova paikka se olisikaan Putinille: tämäkin vielä! Eikö niille riittänyt EU ja Nato! Pitääkö mun vielä tämäkin kestää? Miten pitkän pöydän Putin tarvitsisikaan, jos Haavisto suostuisi hänet tapaamaan. Voin nähdä sieluni silmin, miten Haavisto istuu rennosti pöydän toisessa päässä Moskovassa ja Putin pitää rystyset valkoisina pöydän toisesta reunasta Vladivostokissa.

Mahdollisia haastajia Haavistolla on oikeastaan vain kolme: TV:stä tuttu Mika Aaltola, kokoomuksen Alexander Stubb ja pankin porstuassa presidenttiydestä haaveileva Olli Rehn, jonka ulkopoliittiset ansiot rajoittuvat Kreikan kurittamisen velkasaneerauksella. Joku saattaa muistaa senkin, että hänestä venäläinen ydinvoima oli hyvä ajatus vielä Venäjän miehitettyä Krimin ja että Rehnin mielestä oli hyvä ajatus, että EU:ta rikastaisi maa, jonka presidentti pahoittaa mielensä siitä, kun joku julmaa teokratiaa paennut miesparka polttaa jonkin vanhan kirjan.

Yllättäen demareiden presidenttipeli näyttää menevän pieleen alusta saakka. Politiikan supertähti Sanna Marin on kieltäytynyt kunniasta, ja Jutta Urpilainen panttaa suostumustaan marraskuulle saakka. Hänkin toki pärjäisi jos pääsisi toiselle kierrokselle ja vastassa olisi fasismiin kallellaan oleva vihapuhemies. Tik-Tokin jonnet toki täräjävät hänen vuokseen mutta ei se taida kypsiin ihmisiin purra sen paremmin kuin puolueensa edelliset presidenttiehdokkaat, porilainen blondivitsi ja espoolainen maisterisjätkä, joka omien sanojensa mukaan ei ole hävinnyt yksiäkään vaaleja. Vaalit ne ovat presidentinvaalitkin. Mutta kun perussuomalainen saarnaa, vastuu on kuulijalla. Tilaa mitä tilaat, saat mitä sattuu.