Timanttia vai ruostetta?

Tein tässä lomalla löydön omasta kirjahyllystäni: Jukka Hankamäen kirja Rakkauden välittäjä. Kulttuurikritiikki ja eettisen ihmisen idea Simone Weilin ajattelussa. Vaimoni osti tämän Turun kirjamessuilta 2018. Lähes 400 oppinutta ja viehättävää sivua tuosta punaisesta pyhimyksestä, jonka aivan liian harva tuntee. Bertrand Russell ei edes mainitse häntä Länsimaisen filosofian historiassaan, mutta moniin taiteilijoihin hän on vaikuttanut kovastikin; esim. Eeva-Liisa Manner on kirjoittanut hänestä runon kokoelmaansa Orfiset laulut (1960) ja Tanssiteatteri Eri inspiroitui Weilin elämän ja ajattelun pohjalta tekemään huikean koskettavan esityksen Valoon on puu juurtunut. Teosta esitettiin sekä suomen- että ruotsinkielisenä. Suomenkielisen teoksen kantaesitys oli 23.1.2014  ja ruotsinkielisen teoksen ensi-ilta 7.3.2014.

Haluan lausua lämpimät kiitokseni Jukka Hankamäelle teoksesta Rakkauden välittäjä, joka ilmestyi ensimmäisen kerran samana vuonna kuin poikani syntyi, 1997. Kirjamessuilta ostettu nide on teoksen toinen, uudistettu painos vuodelta 2006.

Like on julkaissut Jukka Hankamäeltä myös teoksen Filosofia räjähti, tulevaisuus palaa – Vähä katekismus filosofiselle anarkistille (2005). Tätä teosta minulla ei ole, mutta Turun Sanomien kriitikko Putte Wilhemsson kirjoitti siitä varsin jyrkästi: ”kyse ei ole filosofin näkemyksestä, vaan tomppelin ihastumisesta erikoistehosteisiin, kuten jo Hankamäen mahtipontinen otsikko paljastaa: Filosofia räjähti, tulevaisuus palaa. Paremmin tekijän todellista ajatusmaailmaa kuvaakin alaotsikko: Vähä katekismus filosofiselle anarkistille. Viittaus Martti Lutherin moraaliseen ristiretkeen on paikallaan, sillä Hankamäki väittää tosissaan puhdistavansa tieteen ja politiikan luutuneita uskomuksia. Valitettavasti hurskaista päämääristä seuraa aina myös tahatonta komiikkaa. Tällä kertaa se on omiaan korostamaan Hankamäen populistista yhteiskuntanäkemystä, patavanhoillisia arvoja ja tavallisia arkiasioita koskevaa tietämättömyyttä.” Jokin oli siis mennyt pieleen jo silloin.

Wilhelmsson jatkaa teilaustaan: ”Näin pölhöpopulistisin eväin Hankamäki ehkä saisi aikaan lämpimän keskustelun Toni Halmeen kannattajien kanssa jossakin itä-Helsingin lähiökapakassa, tietokirjan aineksia hänellä ei ole.” https://www.ts.fi/kulttuuri/kirjat/arviot/1074151567/On+se+vaan+niin+vaarin

Haluaisin ymmärtää, miksi entinen filosofi vaihtoi Simone Weilin hommafoorumin höpinöihin. Sillä ne käsitteet, joita Hankamäki Uuteen Suomeen kirjoittamissan blogeissaankin viljelee, tulevat hommafoorumilta ja vain hommafoorumilta, tuolta poliittisen kirjoittelun Wuhanin villieläintorilta, jolta ovat peräisin sellaiset virukset kuin ”vihervasemmisto”, ”ilmastohumppa”, ”eurosirkus”ja monet muut tyhjät käsitteet, jotka muuttavat jokaisen poliittisen keskustelun räikeäksi ja joutavaksi jankuttamiseksi, joka ei etene mihinkään vaan kaivaa vain poteroita syvemmiksi.

Like ei enää julkaise Hankamäen teoksia, mutta pelastavan enkelin roolin otti perussuomalaisten ajatuspaja Suomen Perusta, joka julkaisi filosofian ja valtiotieteiden tohtorin Jukka Hankamäen teoksen Totuus kiihottaa – filosofinen tutkimus vasemmistopopulistisen valtamedian tieto- ja totuuskriisistä maanantaina 8. kesäkuuta. Tekstiä markkinoitiin mediatutkimuksena, mutta siinä oli naisvihamielisiä kannanottoja, jotka olivat liikaa myös perussuomalaisille.

”Silkkaa kuraa”, kommentoi Hankamäen naisnäkemyksiä perussuomalaisten varapuheenjohtaja Riikka Purra.

”Emme tienneet, että kirja sisältää sellaista materiaalia kuin se sisälsi”, selitteli puheenjohtaja Jussi Halla-aho (pers) Suomen Perusta -ajatuspajan julkaisemasta pamfletista Perussuomalaiseten puoluevaltuustossa 13.6. No, onhan se käsienpesu tärkeää näin korona-aikaan.

”Näkemäni otteet julkaisusta ovat julmia ja huolestuttavia”, kommentoi tiede- ja kulttuuriministeri Hanna Kosonen (kesk.) Twitterissä 10.6.

”En vihaa mitään, vaan olen esittänyt feminismin kritiikkiä”, kommentoi Jukka Hankamäki STT:lle 11.6.

On mielenkiintoista, että feminismin kritiikkiä esittää mies joka paasaa asiasta sillä uskonvarmuudella, jonka vain täydellinen tietämättömyys voi ihmiselle antaa. Hän ei selvästikään tiedä feminismistä mitään eikä haluakaan tietää, hän pitää feminismiä vaarallisena ja hänen mielestään olisi parempi ettei feminismiä ollenkaan olisi. Kuulostaako tutulta? Jep, feminismin tilalle voi yhtä hyvin vaihtaa maahanmuuton, ja kas, persujen maahanmuuttokritiikki on sillä määritelty ja tyhjentävästi kuvattu.

 

Mediakritiikki on vieras laji

 

Mutta on Hankamäellä yksi ymmärtäjäkin: kirjan julkaisusta ja siten myös sisällöstä vastannut pajatuspajan toiminnanjohtaja Marko Hamilo sanoi että se mediakritiikkiosuus kirjassa on ihan timanttia. Totta puhuen se on samanlaista kuraa kuin Hankamäen blogitkin: se vilisee virheitä, asiantuntemattomia väitteitä ja kommunisteja.

Totuus kiihottaa -timanttia hiottiin pitkään ja hartaasti. Hankamäki aloitti työnsä Suomen Perusta -ajatushautomossa projektitutkijana jo elokuussa 2018. Hänen työtään valvoivat ja ohjasivat Suomen Perustan johtajat Simo Grönroos ja edellä mainittu Hamilo sekä perussuomalaisten julkaisutoiminnasta vastaava Matias Turkkila. Hänelle maksettiin palkkaa valtion kukkarosta sekä suorana ajatushautomotukena että perussuomalaisten puoluetuesta.

Koska teos vaikuttaa kootun sen kummemmin toimittamatta Hankamäen omista blogimerkinnöistä, se paikka paikoin pulppuaa kämynostalgiaa paremmilta ajoilta, kun Suomi eli yhä vahvaa Nokia-vetoista huippusuhdannetta. Tuttuakin tutummat salaliittoteoriat nousevat Hankamäen tekstimassassa haudoistaan. Hän muistuttelee nuoria lukijoitaan muun muassa Bilderbergistä:

”Jo Marko Hamilo ja Martti Valkonen paljastivat kirjoissaan Punavihreä kupla ja Journalismin salat, miten tiettyjä juttuaiheita vastaan aloitetaan valtava sensurointivyörytys toimituksissa, ja tiettyjä henkilöitä sekä puolueita halveksutaan avoimesti ja ylimielisesti. Sensuroijat ovat yleensä joko ’edistyksellisen’ sukupolven über-tankkeja, uusvasemmistolaiseen agendaan sitoutuneita nuoria tai pääomapiireissä ja Bilderberg-seurassa marinoituja päätoimittajia, jotka määrittelevät asenteiden muokkaukseen ja mielipiteiden manipulaatioon tähtäävät tarkoitusperät viestimissä.”

Myös Hankamäen kommentit Uuden Suomen blogialustasta viittavat siihen, että mediakritiikki on Hankamäelle vieras laji: ”Esimerkiksi Uuden Suomen puheenvuoropalsta mainostaa itseään ’vaikutusvaltaisen suomalaisen mediaksi’ ja ’maan vaikuttavimmaksi blogipalveluksi’, vaikka kyseiseen verkkolehteen ovat jääneet kiistelemään lähinnä vihervasemmistolaiset kommentaattorit, ja lehti itse tuottaa valheellista kuvaa maassamme vallitsevasta mielipideympäristöstä sensuroimalla oppineiden tekstejä. ’Poimintoihin’ lehden toimitus nostaa suosikkiensa Eija-Riitta Korholan (kok.), Sari Essayahin (kd.) ja Anneli Jäätteenmäen (kesk.) blogitekstejä. Heitä kaikkia yhdistää sovinnainen ja keskustahakuinen kristillis-konservatiivisuus, poliittinen pudokasmaisuus ja pelastautuminen Euroopan unionin huomaan.”

Melkein harmittaa että tähän kirjaan ei päässyt Hankamäen kriittinen analyysi siitä ketkä ovat Uuden Suomen pilanneet. Ei Hankamäki tässä vitsaile, hän on aivan tosissaan:

”Poistamalla minun tekstini ja kirjoitusoikeuteni noiden herjanheittäjien sijasta Uuden Suomen ylläpito tuli osoittaneeksi kirjoitukseni sisällön sataprosenttisen oikeaksi. Uuden Suomen ylläpito ilmeisesti sallii sen, että vasemmiston sissit ovat tehneet Uuden Suomen puheenvuoropalvelusta vasemmiston yhden vihapuhealustan.

Sellainen media, joka antaa tehdä itsestään aseen rähjäisten vasemmistopukarien käyttöön, menettää lukijoiden kunnioituksen ja arvonannon, mistä on syntynyt viime aikoina paljon näyttöä.

Sen sijasta, että Uuden Suomen ylläpito antaa hermostuttaa itseään vasemmistolaisten herjanheittäjien painostuksella ja poistelee kunniallisten tieteenharjoittajien tekstejä, ylläpidossa tulisi ymmärtää, että Uuden Suomen puheenvuoropalvelun todellisia uhreja olemme me perussuomalaiset, joita vastaan kampanjoiminen tapahtuu lehden suostumuksella.

On väärin luulla, että vihapuhe saadaan Uudessa Suomessa talttumaan poistamalla vihapuheen uhrit (meidät) vain siksi, että vihan lietsojien kieli saataisiin kuriin. Se on yhtä tyrmistyttävää kuin sammuttaa tulipaloa bensiinillä tai väittää, että Australian maastopalot johtuvat ilmastonmuutoksesta.

Vähintä, mitä lehden pitäisi tehdä, olisi poistaa kirjoitusoikeudet vasemmiston sisseiltä, joista pahimpia ovat Arto Granlund, Max Jussila, Mika Lamminpää, Sini Lappalainen, Esa Mäkinen, Petra Nyqvist, Petteri Ritala, Jouni Snellman, Max Stenbäck, Jari-Pekka Vuorela – kaikki vailla mitään tieteellisiä ansioita ja julkaisunäyttöjä olevia tyyppejä. Heidän kannanottonsa ovat olleet repiviä, raatelevia, perusteettomia ja vailla minkäänlaista argumentatiivista tai älyllistä lähestymistapaa, saati tieteellistä ajattelua, joka on ollut jokaisen oman kirjoitukseni lähtökohtana.

On käsittämätöntä, että lehti antaa heidän jatkaa kaiken järjellisyyden rajat ylittävää raastamistaan, jonka takana ei ole minkäänlaista osoitettua arvostelukykyä eikä siten myöskään oikeutusta meidän haukkumiseemme. Ajattelunsa on sameaa, päättelynsä epäjohdonmukaista, tyylinsä vellovaa, ja ymmärrys yhteiskunnallisista kausaalisuhteista puuttuu kokonaan.

Heitä Uuden Suomen toimitus palvoo parhaina ystävinään asettaessaan heidän tekstinsä toimituksen poimintoihin. Muuta tarjottavaa heillä itsellään ei ole ollut, kuin taistolaisten perusasennetta: järkeviä ihmisiä vastaan suunnattua hölmöä ivaa, joka on luonnollisesti kääntynyt heidän omaksi komediakseen. Perussuomalaisia he vihaavat saattaakseen heidät puolustamaan oikeuksiaan ja syyttääkseen heitä ”vihapuheesta”.

Kiistelyä herättänyt kirjoitukseni oli yksi Uuden Suomen luetuimpiani. Aamupäivällä 10.1. sen oli avannut yli 12 000 lukijaa. Tekstini löytyy edelleen Oikeasta Mediasta, joka on julkaissut kirjoituksistani toisinnot suostumuksellani.”

http://jukkahankamaki.blogspot.com/2020/01/vasemmiston-sissit-vetavat-uuden-suomen.html

Se että mies mainitsee meriittinä sen että ”Oikea Media” julkaisee hänen tekstejään on aika säälittävää. Ihan kuin rehentelisi sillä että on miljonääri monopolissa tai Messias Ylilaudalla.

MikaLamminp

Olen Turun kaupungin kulttuurilautakunnan varajäsen sekä varsinainen jäsen Eeva-Liisa Manner -seuran hallituksessa.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu