Vihreät, pornoislam ja minä

Timo Kohvakka näkyy kynäilleen tänne merkillisen suositun artikkelin, joka kertoilee niitä näitä vasemmistosta ja islamista ja innostuu lopussa höperehtimään jotain myös vihreistä, joiden kytkös islamiin näkyy olevan ainoastaan vihreä väri. En tiedä minkä verran Kohvakka on perehtynyt islamiin, mutta ainakaan vihreistä hän ei näköjään tiedä enempää kuin seepra Saariahosta. Koska itse olen koko ikäni ollut jonkin sortin vihreä, lienee paikallaan että kerron mikä on vihreitten suhde islamiin: sitä ei ole.

Itse asiassa ajatukseni islamista ovat hyvin linjassa kyseisen uskonnon ankarimman kriitikon kanssa. Tässä vaiheessa molemmat lukijani jo arvannevat kuka on kyseessä: algerialainen kirjailija Kamel Daoud, jolta on tietääkseni toistaiseksi suomennettu vain Albert Camus’n Sivullisen päälle kirjoitettu Tapaus Mersault sekä katkelmia artikkeleista ainakin Kanavassa, mahdollisesti muuallakin.

”Onko maahanmuuttaja siis villi-ihminen? Ei. Hän on vain erilainen. Niinpä ei riitä, että hänelle kirjoitetaan paperit ja osoitetaan makuusija vastaanottokeskuksessa. Pakolainen on toki pelastettava fyysisestä hädästä, mutta hänen sieluaankin on muokattava. Hän nimittäin kantaa mukanaan myös arabi -ja muslimimaailman sitä toiseutta, johon kuuluu seksuaalinen ahdistuneisuus ja sairaalloinen suhde naiseen ja ruumiillisuuteen, seksiin ja intohimoon. Pelkkä vastaanottaminen ei vielä ole parantamista. Jos suljetaan silmät kotouttamisen vaatimalta pitkältä työltä, päädytään hyväuskoiseen hölmöyteen, joka lopulta voi tappaa. Pakolaisia ja maahanmuuttajia ei saa leimata rikollisen vähemmistön perusteella, mutta on löydettävä yhteiset arvot, jotka meidän kaikkien on mahdollista jakaa; jotka on opetettava kaikille; joita on puolustettava ja jotka on ymmärrettävä. Tässä on kotouttamisen vastuu”, Kamel Daoud kirjoitti muutaman vuoden takaisessa kolumnissaan, joka sai Ranskassa paljon huomiota, mutta unohtui Suomessa Kanavan sivuille.

Seksuaalirikosten ennaltaehkäisy on tärkeää työtä. Sen näkeminen pelkkänä maahanmuuttokysymyksenä on tolkutonta politikointia, joka ei estä rikoksia eikä auta uhreja.

Näyttää siltä, että kaikkein kirpein kritiikki islamia kohtaan tulee islamilaisen maailman sisältä: ”Muslimimaissa on vähän seksiterapeutteja, eikä heidän neuvojaan kuunnella. Niinpä radikaalit islamistit ovat onnistuneet monopolisoimaan kaiken puheen ruumiillisuudesta, seksistä ja rakkaudesta. Netin ja television radikaali vaahtoaminen on saavuttanut hirviömäiset mittasuhteet. On päädytty eräänlaiseen pornoislamiin. Säädetään eriskummallisia uskonohjeita: Ei saa rakastella alastomana. Naiset eivät saa kosketella banaaneja. Mies ei saa oleskella samassa huoneessa naispuolisen työtoverin kanssa – paitsi jos kyseessä sattuu olemaan oma entinen imettäjä.”

Kamel Daoud on ollut pitkään algerialaisen sanomalehden ”Le Quotidien d´Oranin” kolumnisti, ja viime vuosina hänen kolumnejaan on näkynyt myös kansainvälisissä sanomalehdissä. Hän sai v. 2015 ranskalaisen kunniamaininnan parhaasta journalismista.

Terroristit ovat pilanneet islamin, tai ainakin islamin maineen. Puhdistus on tietysti muslimien itse tehtävä. Ja sitä Kamel Daoudin kaltaiset toisinajattelijat yrittävät, joskus henkensä kaupalla.

Ikävä kyllä Suomessa asenteellinen maahanmuuttovastaisuus saa osakseen kohtuuttomasti huomiota kun taas älykäs islamin kritiikki, jota Kamel Daoud edustaa, jää aivan liian vähälle huomiolle. Daoud kirjoittaa räväkästi, ja hänen rohkeuttaan on pakko ihailla. Tuollaista islam-kritiikkiä islamilaisessa maailmassa elävä kirjailija kirjoittaa henkensä kaupalla. Hätäkös vihapuhemies Jussin on norsunluutornissaan Eirassa nettiin kirjoitella.