Konfliktin uhka Välimerellä – nyt mitataan tahtotila puolustaa EU:n ulkorajoja

Muistatteko vielä alkuvuoden siirtolaiskriisin Kreikan rajalla? Perussuomalaiset jätti maaliskuun alkupuolella välikysymyksen sisäministeri Ohisalon lausunnoista ja Suomen siirtolaispolitiikasta. Koska päätimme myöhemmin vetää välikysymyksen pois tukeaksemme koronakriisin ratkaisemisessa, epäselväksi jäi olisiko Ohisalo mieluummin päästänyt siirtolaisvirrat vyörymään EU-alueelle kuin tukenut Kreikan oikeuksia puolustaa rajojaan.

Aihe hautautui pandemian, EU:n elvytysrahaston ja Valko-Venäjän kriisin alle, mutta nyt tilanne Turkin ja Kreikan välillä on kehittynyt uudelleen huolestuttavaan suuntaan.

On mielestäni erikoista, ettei Suomen media ole tässä asiassa peräänkuuluttanut mantraansa siitä eurooppalaisesta solidaarisuudesta, jota on kuultu elvytyspaketin yhteydessä. Nyt on kuitenkin kyse EU:n ulkorajalla sijaitsevan valtion turvallisuudesta. Siitä, millä tavalla unioni aikoo kunnioittaa ja tukea jäsenmaidensa itsenäisyyttä.

Elämme tilannetta, jossa molemmat maat ovat juuri päättäneet järjestää sotilaallisen harjoituksen samalla Välimeren alueella. Tässä on paljon vakavamman, koko Eurooppaa koskettavan kriisin ainekset, kuin edes Valko-Venäjällä tällä hetkellä. Turkki ei aio perääntyä merenalaisia kaasuesiintymiä koskevissa suunnitelmissaan kiistellyillä merialueilla. Kreikka puolestaan on julistanut ryhtyvänsä kaikkiin tarpeellisiin keinoihin suvereniteettinsa puolustamiseksi. EU joutuu varomaan sanojaan, koska sen täytyy säilyttää välinsä Turkin kanssa siirtolaiskysymyksen vuoksi.

Euroopan yhteinen ulko- ja puolustuspolitiikka on noussut ulkoasiainvaliokunnan eteen useaan kertaan istuntotauonkin aikana. Euroopan ulkoministerit kokoontuvat tällä viikolla. Laajempi aihetta käsittelevä konferenssi järjestetään etäyhteyksin Saksasta käsin 4.9.. Lisäksi tämän viikon perjantaina olen mukana keskustelemassa siitä Turun Eurooppa-foorumilla. Omalta osaltani tulen muiden teemojen ohella painottamaan sitä, että EU-jäsenmaiden tulee osoittaa varauksetonta tukeaan Kreikalle tässä kriisissä.

Ongelma kaikessa tässä puolustusyhteistyön syventämisessä on se, että siihen vaadittaisiin rahoitusta, luottamusta ja yhteistyön tiiviyden määrittämistä. Tänäkin kesänä on jo nähty, että EU:n neuvottelupöydissä Suomi ei ole saajapuolella. Oleellista on nyt tarkkailla, miten EU suhtautuu ulkorajojensa puolustamiseen ja ulkosuhdelinjauksiinsa.

Tasavallan presidentti Sauli Niinistö teki viisaasti mainitessaan eilen Suurlähettiläspäivien puheessaan EU:n lipsumisesta alkuperäisistä periaatteistaan ja sääntöjen lavean tulkinnan riskeistä. Omassa puheenvuorossani nostin esiin suurlähettiläiden ja lähetystöjen roolin siinä, että meillä päättäjillä on tarkka ymmärrys maailmanpolitiikan kokonaiskuvasta, jotta pystymme hahmottamaan Suomen turvallisuuden ja menestymisen kannalta tärkeät asiat. Tiedoilla on oleellinen merkitys, kun syksyllä aloitamme ulko- ja turvallisuuspoliittisen selonteon käsittelyn ulkoasiainvaliokunnassa.

Kun ulkopoliittisia linjauksia nyt päivitetään, on luonnollisesti huomioitava se, että myös Suomi tarvitsee puolustusyhteistyötä. Lähellä olevia liittolaisia, joiden apuun se voi luottaa. Samoin sellaisia tarvitsee Kreikka, jonka kriisi kohdistuu sen omaan NATO-kumppaniin. Pian näemme osoittaako EU tässäkin kohtaa heikkoutensa. Samalla saanemme jonkinlaisen vastauksen maaliskuussa esitettyyn kysymykseen Suomen hallituksen isänmaallisuuden ja valtioiden suvereniteetin kunnioittamisen tasosta.

mikaniikko

Olen työskennellyt nuorten parissa lähes kaksikymmentä vuotta, joten lasten ja nuorten asiat pidän erityisen tärkeinä. Olen naimisissa ja minulla on neljä lasta. Kansanedustaja,ps ja Vantaan kaupunginvaltuuston jäsen. <a href="http://www.mikaniikko.fi" title="www.mikaniikko.fi">www.mikaniikko.fi</a>

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu