Suvaitsevaisuuden kirjavat käsitteet

Helsinki Pride- ja kansallinen Nuorisotyön viikko on pian vierähtänyt perinteiseen tapaan. Nuorisotyöstä ja syrjäytyneiden nuorten hyvinvoinnista ei juhlapuheita kuultu. Ei ministereiltä eikä muiltakaan. Kaikkien huomio – median mukaan lukien – on Pridessa.

Useat yritykset ja julkisen vallan toimijat todistavat erilaisuuden hyväksyntäänsä väriä näyttämällä. Vallalla on käsitys siitä, että hyvikset tukevat kaikkia Setan tavoitteita ja muut puolestaan vastustavat tasa-arvoisuutta. Mielipideneutraaliudelle ei ole sijaa.

Yrityksiä pyörittävät aikuiset ja he tekevät itse päätöksensä, mutta huolestuttavinta Pride -liikkeessä on sen vaikutus nuoriin ja heidän kasvurauhaansa. Esimerkiksi Yle Areenaan on perustettu Pride-osio, joka sisältää 53 aiheeseen liittyvää ohjelmaa. Osa ohjelmista on suoraan nuorille suunnattuja ja pääosa kaikista ohjelmista on ikärajattomia, vaikka osa sisältää mm. kuvia fetissiklubilta ja avointa keskustelua erilaisista seksuaalisuuden toteuttamisen tavoista. Tämä kaikki siis meidän veronmaksajien kustantamana kanavalla, jossa vielä muinoin nähtiin lasten turvallinen kasvukehitys arvokkaana asiana.

Lisäksi nuoriin on pyritty vaikuttamaan siten, että joissain kouluissa Pride -viikkoon osallistumisesta on käytännössä tehty pakollista. Opettajien ohjaamina Ressut, Norssit ja monet muut koulut painostavat nuoria jopa pukeutumaan sateenkaaren väreihin. Narratiivina on, että muutoin et hyväksy erilaisuutta. Saati rakasta lähimmäistäsi. Saatat olla jopa homofobinen. Näin toimien julkinen valta tiedostamattaan riistää vapauden nuorelta olla oma itsensä.

Pahinta tässä kehityksessä on se, että ilmapiiri muuttuu pilkalliseksi ja altistaa kiusaamiselle. Mikäli puhutaan suvaitsevaisuudesta, niin tulisi kunnioittaa myös muiden vakaumuksia. Vapaan yhteiskunnan kuuluisi tukea vanhempien oikeutta kasvattaa lapsensa hyväksi katsomansa arvomaailman mukaisesti – vaikka se olisikin perinteinen. Suvaitsevaisuuden lisääntymisen sijaan Pride -viikolla vastakkainasettelu kovenee.

Kansanedustaja Päivi Räsästä koskevan uutisoinnin kohdalla tämä ainakin toteutuu kirjaimellisesti. Räsäsen twiitti ”lasten oikeudesta isään ja äitiin sekä synnynnäiseen sukupuoleensa” johti välittömään pilkkavyöryyn.

Mitä tämä kertoo Pridesta, jota markkinoidaan rakkauden ja tasa-arvon liikkeenä? Onko kyse suvaitsevaisuuden tavoittelusta kaikkia kohtaan vai LGBT -ideologian ajamisesta? Onko käytännössä niin, että jokainen saa olla sellainen kuin on, kunhan ei kannata Raamatullista ihmiskuvaa?

LGBT-liikehdintä vaatii sen tunnustamista, että identiteetti ja kokemukset syrjäyttävät biologiset faktat. Sen mukaan jo lapsella tulee olla oikeus oman sukupuolensa määrittelyyn, hormonihoitoihin ja sukupuolenkorjausleikkaukseen. Näiden lisäksi se pyrkii häivyttämään seksuaalisen suuntautumisen ja fetissien välistä rajanvetoa.

Priden ja Setankin ajamaa LGBT-ideologiaa vastustetaan esimerkiksi Musta Orgidea-blogin mukaan myös homojen ja lesbojen keskuudessa:

”Homon/lesbon/heteron mielenkiinto ei kohdistu ihmisten identiteetteihin, vaan biologiseen sukupuoleen. Minä lesbona olen kiinnostunut biologisista naisista, en ukkelien ”naisidentiteeteistä”. Lesbo ei ole identiteetti, koska sukupuoli ei ole identiteetti.”

Sama ”identiteettejä” korostava liike painostaa päättäjiä ja yrityksiä, kuten tuoreimmassa tapauksessa Zalandoa, poistamaan sukupuolen maininnan kaikilta elämän osa-alueilta. Vaikka jotkut todennäköisesti tunnistavat sen tosiasian, että osa LGBT-liikkeen vaatimuksista toteutuessaan häiritsee voimakkaasti lasten sukupuoli-identiteetin kehitystä, nähdään niiden hyväksyminen pienempänä pahana kuin riski joutua itse maalitettaviksi.

Näistä syistä Pride- ja Nuorisotyön viikon aikana nuorten hyvinvointia tulee tarkastella rehellisesti ja monipuolisesti. Siten toteutuu jokaisen perustuslaillinen oikeus mielipiteen- ja uskonnonvapauteen erilaisia arvomaailmoja kunnioittaen.