Toinen maailmansota päättyi – antisemitismi ei

Toukokuun 8. päivänä tuli kuluneeksi 75 vuotta toisen maailmansodan päättymisestä ja natsi-Saksan antautumisesta. Euroopassa on tapahtunut paljon kehitystä ja yhdistymistä sodan jälkeen, mutta yksi huolestuttava asia on kuitenkin jatkanut kytemistään. Nimittäin antisemitismi.

Toisen maailmansodan loppuvuosina hirvittävä totuus keskitysleireistä alkoi paljastua maailmalle. Juutalaisten joukkomurhassa kuoli noin 6 miljoonaa henkilöä, mikä oli ennen näkemätön yritys pyyhkiä kokonainen kansa maailmankartalta. Holokaustin jälkeen perustettiin vuonna 1948 Israelin valtio Lähi-Itään, missä juutalainen kansa oli asunut jo 3000 vuotta sitten. Oikeudellisena pohjana valtion perustamiselle oli brittihallituksen vuonna 1917 antama Balfourin Julistus ja ensimmäisen maailmansodan voittajavaltioiden konferenssissa Italian San Remossa huhtikuussa 1920 tehty päätös antaa ottomaaneilta valloitettu Palestiinan alue brittihallinnon mandaatiksi, jonne tulisi perustaa juutalaisten kansallinen koti. Brittimandaatin päätyttyä Israel julistautui itsenäiseksi 14.5.1948, mutta sille luvattu maa-alue oli kutistunut huomattavasti San Remossa sovitusta.

Eurooppa kääntymässä Israelia vastaan

Viime vuosikymmenien aikana 1900-luvun alun päätökset on unohdettu ja Israelista on alettu puhua miehittäjänä ja luvattomana valloittajana. Israel antoi maassa yhtäläiset kansalaisoikeudet myös arabeille, mutta on koko elinaikansa joutunut puolustautumaan terrori-iskuilta ja arabivaltojen hyökkäyksiltä. Tämän lisäksi kansainvälinen uutisointi Israelin toimista on muuttunut yksipuolisen syyllistäväksi. Ei siis ole mikään ihme, että antisemitismi on viime vuosina jälleen lisääntynyt sekä Euroopassa että Suomessa.

Käsikädessä antisemitismin kanssa kulkee usein antisionismi eli Israel-vastaisuus. Iso-Britanniassa 130 kansanedustajaa vaati pääministeriään asettamaan Israelille sanktioita, mikäli valtio etenisi suunnitelmassaan liittää osia Jordanin laaksosta hallintaansa. Lisäksi kansanedustajat vertasivat kirjeessään Israelin läsnäoloa Länsirannalla Venäjän Krimin miehitykseen, mikä rinnastus ei voisi olla kauempana totuudesta.  Israel sai alueen hallintaansa puolustautuessaan Jordaniaa ja viittä muuta arabimaata vastaan näiden käynnistettyä sotatoimet Israelia vastaan ns. Kuuden päivän sodassa kesäkuussa 1967.

Länsiranta oli siirtynyt Jordanian hallintaan Iso-Britannian Palestiina-mandaatin päättyessä toukokuussa 1948, kun Jordania liittolaisineen hyökkäsi Israeliin pyrkiessään tuhoamaan vastaperustetun juutalaisvaltion. Tuon ilman Israelin aggressiota alkaneen hyökkäyksen seurauksena alkoi lähes 20 vuotta kestänyt Länsirannan miehitys, ilman että kansainvälinen yhteisö olisi koskaan vaatinut Jordaniaa lopettamaan alueen miehitystä.

Alueella ei ole koskaan ollut kansainvälisen yhteisön tunnustamaa Palestiinan valtiota, vaan alueen hallinnosta on sovittu ns. Oslon sopimuksessa 1995, minkä perusteella Israel on ollut läsnä alueella.

Brittiläispäättäjien vetoomuksen lisäksi 11 eurooppalaista suurlähettilästä ovat esittäneet virallisen protestin Israelia vastaan. Valitettavasti myös Suomen suurlähettiläs oli mukana esittämässä Israelille uhkausta vakavista seurauksista, mikäli se toteuttaa Jordanin laaksoa koskevan suunnitelmansa. Suurlähettiläiden väite toistaa Iso-Britannian lainsäätäjien vetoomuksen linjauksen ja lähestyy asiaa yksipuolisesti.

Milloin Suomessa puututaan samalla aktiivisuudella toistuviin antisemitistisiin hyökkäyksiin Israelin suurlähetystöä, synagogia ja juutalaisten hautoja vastaan?

Vasta viime aikoina, useiden vetoomusten jälkeen, ministerit ovat heränneet tällaisten tekojen tuomitsemiseen ja antisemitismin vaarallisuuden tunnustamiseen. Tämä osoittaa positiivista kehityssuuntaa, mutta matkaa on vielä kuljettavana.

Rauhan syntyminen ei ole kiinni Israelista

Takaisin Lähi-Idän tilanteeseen. Useita kertoja Lähi-itään on pyritty saamaan rauha ja Israel on ollut valmis hyväksymään rauhansuunnitelmat. Israel hyväksyi kahden valtion suunnitelman jo vuonna 1947 YK:n jakoehdotuksen pohjalta, mutta arabiosapuolet ovat kerta toisensa jälkeen torjuneet rauhanehdotukset. Lisäksi palestiinalaishallinto on jatkanut Israelia vastaan kohdistetun terroristisen toiminnan tukemista, mm. käyttäen länsimaiden antamia avustuksia vangittujen terroristien palkkojen maksuun, sisällyttäen koulukirjoihin Israel-vihamielistä aineistoa ja nimeämällä katuja ja rakennuksia itsemurhaiskuissa surmansa saaneiden terroristien mukaan. Mitä muita vaihtoehtoja Israelille siis jää, kuin pyrkiä suojelemaan omia kansalaisiaan ja oikeuksiaan?

Vaikka maailmansota päättyi jo 75 vuotta sitten, ei juutalaisten kamppailu elinoikeudestaan ole päättynyt vieläkään. Euroopan jälleenrakentaminen sodan jälkeen oli kivinen tie. Se vaati monenkeskisiä ponnisteluja ja kykyä katsoa asioita eri näkökulmista. Samalla tavoin kansainvälisen yhteisön ja EU:n puolueettomuus ovat lähtökohta palestiinalaishallinnon ja Israelin väliselle yhteistyölle rauhan saavuttamiseksi Lähi-Idässä. Tosiasioita ja historiaa ei saa unohtaa eikä vääristellä.

mikaniikko

Olen työskennellyt nuorten parissa lähes kaksikymmentä vuotta, joten lasten ja nuorten asiat pidän erityisen tärkeinä. Olen naimisissa ja minulla on neljä lasta. Kansanedustaja,ps ja Vantaan kaupunginvaltuuston jäsen. <a href="http://www.mikaniikko.fi" title="www.mikaniikko.fi">www.mikaniikko.fi</a>

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu