Vastaukseni tartuntatautilain muutosta koskeviin huoliin

Olen saanut lukuisia yhteydenottoja tartuntatautilain muutokseen liittyen. Lisäksi netissä kiertää monenlaisia väitteitä, huolenilmaisuja ja valeuutisiakin. Siksi olen ottanut asioista selvää ja keskustellut sosiaali- ja terveysministeriön kanssa. Kaikki netissä liikkuvat huolenaiheet eivät pidä paikkaansa. Tässä tärkeimmät korjaukset:

Hallituksen esityksessä ei esitetä muutoksia tartuntatautilain eristämistä eikä lääkityksen antamista koskevaan pykälään. Voimassa oleva tartuntatautilaki on vuodelta 2016 ja kyseiset pykälät ovat olleet olemassa jo siitä lähtien.

Lakiin ehdotetut muutokset koskevat ainoastaan tiloja, joissa sairastuneen eristäminen tai altistuneen karanteeni voidaan järjestää. Niiltä osin uusi lakiehdotus on yksilön vapauden näkökulmasta voimassa olevaa parempi. Tarkoituksena on mahdollistaa eristysajan viettäminen kotioloissa, mikäli potilaan vointi sen sallii. Terveydentilaa voidaan seurata esimerkiksi puhelimitse eikä laki enää vaatisi terveydenhuollon yksikössä olemista.

Ketään ei olla uuden lain nojalla eristämässä mielivaltaisesti, vaan kyseessä tulee aina olla sairastuminen tai perusteltu epäily yleisvaaralliseen tautiin sairastumisesta. Taudin leviämisen vaaran tulee olla ilmeinen ja sellainen, ettei sitä pystyttäisi muilla keinoin estämään. Näissäkään perusteissa ei siis ole muutosta voimassa olevaan lakiin verrattuna.

Mitä tulee huoleen alaikäisen lapsen eristämisestä eroon vanhemmistaan, niin muutos tuo siihenkin parannuksen. Lasten oikeudet paranevat, sillä heidänkin kohdallaan eristäminen voitaisiin jatkossa toteuttaa myös kotioloissa lievän taudin kohdalla. Eristäminen on tähän asti tarkoittanut esimerkiksi sitä, että vaikkapa norovirukseen sairastunut, hoitoa tarvitseva lapsi on sairaalassa eristyshuoneessa. Tartuntatautilakiesitys painottaa vahvasti lapsen oikeuksia, perhe-elämän suojaa sekä vanhemman ja lapsen välisen suhteen suojaa.

Myöskään pakkolääkitystä koskevaa pykälää ei olla muuttamassa eikä sitä voida soveltaa rokotuksiin. Vuonna 2016 voimaan tulleen lain esitöiden mukaan esimerkiksi antibioottilääkityksen antaminen bakteerimeningiitissä tai tuberkuloosilääkityksen antaminen tartuntavaarallista tuberkuloosia sairastaville on henkilön vastustuksetta huolimatta välttämätöntä eristyksen aikana taudin leviämisen estämiseksi. Rokottamisessa ei ole kyse taudin hoitamisesta, eikä pykälää näin ollen ole ylipäätään mahdollista soveltaa rokotuksiin.

Koronarokotteiden osalta valtioneuvosto on antanut tartuntatautilain 45 §:n mukaisen asetuksen yleisistä vapaaehtoisista rokotuksista, joten sitä ei voida määrätä pakolliseksi.

Mikäli joskus tulisi vastaan tilanne, jossa Maailman terveysjärjestö WHO suosittelisi jotain rokotetta pakolliseksi, sitäkään ei voitaisi tartutatautilain nojalla toteuttaa. Siinä tapauksessa valtioneuvoston tulisi erikseen arvioida suosituksen perusteet ja antaa tarvittaessa erillinen asetus, jonka nojalla tahdonvastainen rokottaminen tulisi mahdolliseksi.

Taloudellisesta näkökulmasta katsottuna tartuntatautilain muutos mahdollistaisi myös yksityisten yritysten toiminnan rajoittamisen tai sulkemisen määräajaksi. Valiokuntakäsittelyssä varmasti käydään tarkasti läpi tarvittavien rajoitusten ja elinkeinovapauden välistä suhdetta sekä mahdollisia korvauksia. Uskonnonharjoittamispaikkoja ei voida lain nojalla sulkea, mutta osallistujamääriä voidaan rajoittaa tilakapasiteettien mukaisesti. Pykälät on säädetty väliaikaisiksi ja niiden voimassaolo päättyy 31.12.2021.

Lopuksi kiinnittäisin vielä huomiota siihen, että tartuntatautilain muutosta käsitellään tällä hetkellä monessa valiokunnassa, sitä arvioidaan tarkasti ihmisoikeuksien ja perustuslain näkökulmasta ja esityksen sisältö saattaa vielä muuttua ennen lain voimaanasettamista. Henkilökohtaisesti voin sanoa, että seuraan asian käsittelyä, suhtaudun kansalaisten huoliin vakavasti ja teen edelleen parhaani tämän kansan ja vapaan yhteiskunnan hyväksi.