Hyvinvoiva työntekijä – myytti vai mahdollisuus?

Suomessa suunnitellaan aktiivisesti työurien pidentämistä, jonka sijasta laittaisin resursseja työntekijöiden työssä jaksamiseen, jossa keskeinen tavoite on sairauspoissaolojen ennalta ehkäisy. Sairauspoissaolot muodostavat Suomessa sekä vakavan uhan työllisyydelle että raskaan kansantaloudellisen rasituksen. Suuri osa niistä johtuu tuki- ja liikuntaelinsairauksista ja mielenterveyden häiriöistä. Näiden syyt ovat moninaiset niin yhdessä kuin erikseen. Purkaisin ylikuormituksen vyyhtiä työelämän resursseja sorvaamalla. Aina ei tarvita lisäresursseja, mutta selvää on se, että samanlaisella tekemisellä ei saada erilaista lopputulosta. Jokaisen organisaation on kannattavaa pureutua omien resurssien tarkoituksenmukaiseen käyttöön.

Yksilön työkyvyn ja -halun edistäminen on kolmen kimppa, jossa jokaisella on oma tärkeä osansa. Yksilötasolla työntekijä lopettaa usein toistuvan venymisen äärirajoille, sillä systeemissä on jotain pielessä, jos venyminen on jatkuva toimintamalli. Työyhteisöllä pitää olla purkukanava sille, että työtä ja työyhteisöä hiertävät asiat saadaan yhteiseen pohdintaan ilman, että asiat henkilöityvät kehenkään. Tämä edistää hyvää työilmapiiriä ja pitää fokuksen työssä. Yhteiskunnan on kannattavaa sijoittaa ihmisten työssä jaksamiseen ja tehdä se verotuksellisin keinoin, jolloin ihminen aktivoituu ensin ja saa siitä itselleen veroetua. Toisin sanoen yksilön harrastusmenoista tehdään osittain verovähennyskelpoisia. Tämä osaltaan myös lisää tuhansien työpaikkojen syntymistä hyvinvointi- ja palvelualoille sekä yksilön työn tuottavuutta. Harrastamiseen aktivoiminen kannattaa siten myös kansantaloudellisesti.
0
Mikki Nieminen
Sitoutumaton Espoo

Liikkuva äänestäjä.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu