Taikuri on itsekin hämmästynyt
Sirkus on viihdettä parhaimmillaan, jonne salaperäinen mainos ja sisäänheittopuhe houkuttelee elämysnälkäisen kansalaisen. Politiikassa vaalihuuma lähentelee sirkusviihteen tunnelmaa, jossa puolueiden ja valitsijayhdistysten asettamat ehdokkaat pyrkivät estradille esittelemään temppujaan yleisön suosiota kosiskellen. Mukana on maan koko kattaus, niin kotimaan kamaralta kalifiksi kalifin paikalle hamuavia kuin ulkomaan keikalta kotiin kaipaavia perinteisiä puolueveteraaneja, eduskunnan kukkona tunkiolla häärävä ja synkän menneisyyden omaava rääväsuu, alati vastakkainasetteluun taipuva turkulainen ja kepillä jäätä kokeileva noviisi sekä marginaaliin juuttunut, useilla palleilla viihtyvä populisti, joka lanseerasi yhden pallin politiikan.
Presidentinvaalien taikuri ei ole kukaan ehdokkaista, vaan ehdokas Mika Aaltolan valitsijayhdistys, jonka on nopeasti luotava henkeäsalpauttavia silmänkääntötemppuja hämätäkseen sen, että Aaltolalla ei ole mitään järkeviä argumentteja olla kiinnostava poliittisen tutkijuuden ja kansainvälisten suhteiden sanoittajuuden ulkopuolella, jossa argumentit tulevat tutkimustuloksista ja maailman tilanteesta, eivät kommentaattorin henkilökohtaisesta pääomasta. Silmiinpistävää Aaltolan ulostuloissa julkisuuteen on se, että tämä koettaakin raapia mitättömistä aineksista jotain kouriintuntuvaa esiteltävää, mutta pinnan pienikin raapaisu näyttää, ettei sen alla ole mitään.
Presidenttiys ei ole harjoittelupaikka poliittiselle noviisille tai edes Euroopan Unionin äärioikeiston vanavedessä viihtyneelle rääväsuulle, joiden politiikan sanakirjassa maksimaalinen hyöty tulee ennen minimaalista osaamista, kuten populisteilla laajemminkin. Presidenttiys Suomessa on kova paikka myös politiikan osaajalle, mutta silti voi päätyä Tarja Halosen tavoin mielistelemään kovasanaista naapuria ja vaihtamaan maamiinattoman itärajan kivaan kissaan. Suomen tarpeet ovatkin pitkäjänteisessä yhteistyössä varsinkin Euroopan ja Pohjoismaiden demokratioiden välillä ja onneksi vaaleissa on myös ehdokkaita, joilla tämä on hyvin sisäistettynä.
Mika Aaltolalla on kyseenalainen tapa irroittaa kuulemiaan lauseita asiayhteydestä ja määrittellä lauseille uusia asiayhteyksiä. Nostaa niillä omaa profiiliaan näyttääkseen merkittävältä ja halutulta tai osoittaakseen draamakuningattaren elkein miten hän maailma elää eri todellisuudessa hänen ylevän moraalinsa kanssa. Aaltolalla on tapana jättää pimentoon kuka hänelle on mitäkin kertonut, jolloin hänelle jää vapaus selittää puheet omaan tarinaansa sopivaksi. ”Voinhan minä tämän näinkin käsittää.”
Aaltolan mukaan hänelle oli luvattu lisää näkyvyyttä mediassa, jos hän ostaisi mainostilaa. Hieman myöhemmin tarkentui että lehti oli Espanjassa ilmestyvä Fuengirola.fi-lehti. Sekin kannatti jättää sanomatta, koska Aaltolan väittämästähän olisi voinut luulla että kyseessä olisi voinut olla vaikka Helsingin Sanomat tai joku muu merkittävä media.
Lehden ehdotus oli ollut ”että jos Aaltola olisi tulossa Aurinkorannikolle, voitaisiin lehteen myydä mainos tilaisuudesta ja jos hänellä olisi ulkosuomalaisiin liittyvää asiaa, hänestä voitaisiin tehdä juttu lehteen.” Aaltolapa oli käsittänyt haluamallaan tavalla ja värittänyt tarinaan lisää näkyvyyttä maksamatta edes mainoksista.
Aaltola kertoi että Kokoomuksesta oli tehty tarjous eurovaaliehdokkuudesta jossa ehtona olisi ollut jättäytyminen pois presidentinvaaleista. Kokoomuksen johdossa tarjouksesta ei kuitenkaan tiedetty mitään.
Myöhemmin Ville Valkonen Kokoomuksesta tuli yksityisenä edustajana esiin ja kertoi kesän tapahtumista: ”Vaihdoimme myös yleisemmin ajatuksia. Esitin pohdinnan, jossa kannustin Mikaa harkitsemaan pyrkimistä kokoomuksen eurovaaliehdokkaaksi. Tiesin, että hän oli pohtinut eduskuntavaaliehdokkuutta alkuvuodesta… …Hän ei ollut tuolloin ilmoittautunut presidenttiehdokkaaksi. Minä en valmistele eurovaaliehdokaslistaa, joten mikään ”tarjous” keskustelu ei ollut. Kyseessä oli idea ja kannustus.” (IS)
Aaltolan luoma kuva oli se että Kokoomuksesta oli tehty tarjous, mutta ilmeisimmin hän oli ottanut irtonaisen lauseen kahden henkilön välisestä keskustelusta ja keksinyt että ”voisihan tämän näinkin käsittää”.
Aaltola kertoi että joku nimeämätön toimittaja oli luvannut vetää Aaltolan kölin alitse. Tälläkään kertaa Aaltola mainitse kuka toimittaja sellaista oli sanonut. Arvatenkin siksi että Aaltolan tarina saisi toisen valon. Ehkäpä toimittaja oli vain todennut yleisellä tasolla että se myötätuuli missä Aaltola silloin oli saattaisi ehdokkuuden myötä vaihtaa suuntaansa.
Aaltola kyllä vetää ihan itse itseään kölin alta.
Ilmoita asiaton viesti
Aaltolasta on tullut jo iso vitsi. Takana on täydellinen osaamattomuus ja ymmärtämättömyys politiikasta.
Vähän käy sääliksikin, mahtaa harmittaa kun tuli tavallaan huijatuksi peliin. Hänhän ryhtyi kisaan kun keikkui tovin peräti gallup-kärjessä.
Ilmoita asiaton viesti
Ajattelen niin että Aaltola tässä on itse huijannut itseään kertoessaan samalla tekniikalla kaunistellun ja valikoivan version itsestään. Luonut itselleen alter egon, ihailtavan sankarihahmon. Hän ei osaa näistä syistä objektiivisesti tarkastella sanomisiaan ja siitä syystä hän ei tiedosta miltä kaikki näyttää ulkopuolelta päin.
Ilmoita asiaton viesti
Niin, Aaltolan puheet ovat tämän tästä tyhjää täynnä. Kun häneltä kysyy suoraan esim., että ”miten sinä presidenttinä toimisit”, niin hän kyllä luennoi pitkälti asioiden tilanteesta, syistä ja seurauksista, mutta saattaa jättää vastaamatta tehtyyn kysymykseen, joka pistää pohtimaan, että ymmärsikö hän edes kysymystä vaiko unohti jutun punaisen langan.
Ilmoita asiaton viesti
Sisältöperusteisesti, varsin outo tapaus.
Ilmoita asiaton viesti
Otan pari esimerkkiä maailmalta. Amerikkalaiset pitävät yhtenä suurimpana ja parhaimpana presidenttinään Ronald Reagania, entistä näyttelijää. Monet arvioivat, että hän oleellisesti nopeutti NL:n romahtamista tähtien sota – puheillaan. Itse pidän myös Reagania hyvänä presidenttinä. Hyvin ”näytteli” osansa, kun Nancy kuiskasi tarvittaessa.
Ukrainassa on myös vallassa entinen näyttelijä Zelenskyi. Miten hän on mielestänne onnistunut roolissaan? Onko ongelma, että hänellä ei ole oikeaa kuiskaajaa? Itse pidän Zelenskyjiä epäonnistuneena presidenttinä. Arvelen, että niin voi arvioida moni muukin, kun pöly laskeutuu ja esirippu sulkeutuu.
Ilmoita asiaton viesti
Miten Zelenskyin olisi pitänyt toimia toisin, jotta voisit pitää häntä onnistuneena?
Olisiko pitänyt heti ensimmäiseksi mennä Kremliin nuolemaan kengänpohjia ja toivoa, ettei silloin hyökkäystä tule?
Vai olisiko pitänyt tarttua amerikkalaisten tarjoukseen ja paeta maasta heti hyökkäyksen ensi päivänä?
Vai onko Zelenskyi epäonnistunut lännen avun hankkimisessa?
Ilmoita asiaton viesti
Ukraina teki pahan virheen 2010-luvun alussa, kun se heikensi merkittävästi maassa olevan venäläisen vähemmistön oikeuksia, joka bongattiin Venäjällä. Virhe ei ole Zelenskyin, mutta Krimin valtauksen jälkeiset toimet eivät hänenkään valinnan (2019) jälkeen olleet Ukrainan maanpuolustuksellista toimintakykyä ja infrastruktuuria parantavia, jonka Venäjä on varmasti bongannut senkin.
Ilmoita asiaton viesti
Presidentti Zelenskyi on omalla esimerkillään kannustanut ukrainalaisia puolustamaan maataan ja ollut myös länsivaltioiden suuntaan se patriootti, jonka rinnalle on lännellä halu tulla.
Missä määrin Zelenskyi on sitten este rauhanneuvotteluille?
Ilmoita asiaton viesti