Sosiaalinen media rakentaa yhteiskunnallista polarisaatiota

Politiikantutkija Benedict Andersonin teoria kuvitelluista yhteisöistä on kenties tunnetuin selitys siitä, kuinka kansakunnat muotoutuvat ja nationalismi leviää. Andersonin kuvitellut yhteisöt syntyivät esimerkiksi näin: 1850-luvulla eri puolilla Eurooppaa, kaksi saksankielistä ihmistä lukee samaan aikaan saksankielistä lehteä. Toinen istuu kahvilassa Berliinissä ja toinen kotonaan Münchenissä. Lehden uutinen koskettaa jotakin saksalaisuuteen liittyvää asiaa, kuten esimerkiksi saksan kieltä. Ja vaikka henkilöt eivät henkilökohtaisesti tunne toisiaan tai eivät kenties koskaan edes tapaa, niin sanomalehden uutista lukiessaan molemmat heistä voivat täysin tiedostamattaan tuntea, että jossakin on ihminen, joka jakaa saman kokemuksen saksalaisuudesta kuin hän itse. 1850-luvulla nykymuotoista Saksaa ei ollut olemassa, mutta se oli andersonilaisittain edellä mainitulla tavalla rakentumassa. Ihmiset pystyivät heille luotujen illuusioiden kautta kuvittelemaan yhteisöllisen, yhteisen ja samalla tavoin ajattelevan kansan ympärilleen. Näin rakennettiin ajatus myös Suomesta ja suomalaisuudesta.

Sosiaalisen median rakentama harhakuva on erilainen. Facebook, Twitter, Youtube jne. rakentaa jokaisen henkilökohtaisiin mieltymyksiin personoidun totuusrakennelman. Sosiaalisen median taloudellinen ansaintamalli perustuu itseoppivalle algoritmille, jossa uutista tai mainosta klikattua saa yhä yksilöidympää materiaalia uudelleen klikattavaksi. Kun avaa uutisen, blogin tai mainoksen, algoritmi kertoo esimerkiksi sen, mitä aiheeseen liittyvää seuraavaksi kannattaa lukea tai suosittelee uuden kulutushyödykkeen ostoa. Ja mitä enemmän klikkailee ja tykkäilee, sitä tarkemmin nämä suositukset tukevat henkilön mieltymyksiä. Sosiaalinen media ei siis ole kaikille samankaltainen kokemus, kuten vaikkapa Wikipedian englanninkieliset artikkelit tai fyysiset sanomalehdet, vaan se tuottaa jokaiselle henkilökohtaisen kokemusmaailman.

Mikä on siis ongelma?

Historioitsija Yuval Noah Harari sai kovaa arvostelua siitä, kun hän kirjansa käännöstyön yhteydessä vaihtoi Ukrainan sotaan liittyvän Putin-kritiikin venäläislukijoille sopivammaksi Trump-kritiikiksi. Arvostelu oli ansaittua. Emme halua tietokirjailijan muuttavan tekstiään eri maiden kansalaisten mieltymysten mukaan. Yhtä lailla emme toivo, että joka päivä kotiin kannettu sanomalehti olisi uutisiltaan ja mainoksiltaan jokaiselle tilaajalle erilainen; tai että televisiokanavan illan uutiset tai mainokset olisivat joka kodissa yksilöllisesti personoitu. Emmekä halua, että Wikipedian artikkelit muuttuisivat jokaisen henkilökohtaisten uskomusten mukaan, jossa maa olisi toisille pyöreä ja toisille litteä. Mutta juuri tätä sosiaalinen media tekee.

Sosiaalinen media on ainutlaatuinen ja salamannopeasti useita ihmisiä tavoittava työkalu, joka vahvistaa uskomuksiamme itseämme miellyttävillä lähteillä. Siksi internetissä leviävä väärä tieto on todellinen yhteiskunnallinen ongelma. Vallalla on kehityssuunta, jossa luottamus perinteisiin instituutioihin on murenemassa ja sitä vastoin radikaalit ajattelumallit, cancel-kulttuuri ja salaliittoteoriat yleistyvät. Radikaaleihin uskomuksiin suurin osa ei toki lankea, mutta yhteiskunnallista vaikutusta saadaan aikaiseksi jo sillä, että sosiaalisessa mediassa taitavasti rakennettu valeuutinen etenee kuusi kertaa nopeammin kuin totuudenmukainen uutinen. Valeuutisiin langenneiden ja radikalisoituneiden määrän ei tarvitse olla suuri, kun he voivat saada paljon melua aikaiseksi.

Iso-Britannia erosi Eu:sta. Yhdysvalloissa kansa on syvästi polarisoitunut. Suomessa yhä useammin eri ryhmittymät pyrkivät määrittelemään mitä on suomalaisuus ja kilpailevat isänmaallisuuden tasosta. Ei ole ihme, että yhteiskuntien polarisaatio on kasvanut käsi kädessä yhdessä sosiaalisen median kanssa. Sosiaalinen media on rikkomassa harhaa perinteisestä kansakunnasta, joka itsepetoksen lailla yhdisti meitä. Ihmisiä jakaa ideat, arvot, identiteetti ja aatteet, ja sosiaalinen media nosti ne vahvemmin esiin kuin koskaan aikaisemmin. Olemme havahtuneet siihen, että naapuri, sukulainen tai työkaveri, jonka luulimme jakavan saman ajatuksen totuuksista tai yhteisestä kansakunnasta ei olekaan totta, vaan elämmekin aivan eri todellisuuksissa. Nyt näiden kuviteltujen yhteisöjen sisällä sosiaalinen media on luomassa kansalaisten välille yhä laajenevaa luottamuspulaa ja yhteisen kansakunnan illuusio on puhkeamassa.

Amerikkalainen biologi E. O. Wilson kiteytti ihmiskunnan suuren ongelman: “The real problem of humanity is the following: we have paleolithic emotions; medieval institutions; and god-like technology”. Tribalismiin lukkiutuneet liskoaivomme ovat tunneälyltään edelleen puusta laskeutuneen apinan tasolla; vanhentuneiden käytäntöjen takia yhteiskuntamme toimii hitaasti lakien ja järjestyksen toimeenpanemiseksi; ja kehittyvä ylivertainen teknologia luo haittaa nopeammin kuin ehdimme siihen vastata. Maat ovat hampaisiin saakka varustautuneet fyysisillä aseilla ulkopuolisen hyökkäyksen varalta, mutta digitaalinen täsmäisku sosiaalisen median kautta on äärimmäisen helppo toteuttaa. Olisi siis toivottavaa, että olisimme vähintäänkin tietoisia siitä, mitä sosiaalinen media meille tekee ja suhtautuisimme kriittisesti sosiaalisessa mediassa liikkuviin lähteisiin.

Kaikesta huolimatta, uskon sosiaalisen median tulevaisuuteen. Kun Martti Luther naulasi teesinsä Wittenbergin kirkon oveen ja levitti sanomaansa kansalle, johti se Euroopassa parisataa vuotta kestäneisiin uskonsotiin. Lutherin taitavasti käyttämä kirjapainotaito manattiin keksintönä alimpaan helvettiin. Tänä päivänä moderni kirjapainotaito, mediakenttä, on demokratian, moniäänisyyden ja sananvapauden perusta. Nyt meidän on löydettävä keinot, kuinka sosiaalinen media voisi toimia yhteisten asioiden rakentajana, eikä polarisoijana, jota se tähän saakka on ollut.

mikkish

Helsinkiläistynyt pohjanmaan kasvatti ilman ääripäitä. Suurinta on vapaus.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu