Sosiaalinen media rakentaa yhteiskunnallista polarisaatiota
Politiikantutkija Benedict Andersonin teoria kuvitelluista yhteisöistä on kenties tunnetuin selitys siitä, kuinka kansakunnat muotoutuvat ja nationalismi leviää. Andersonin kuvitellut yhteisöt syntyivät esimerkiksi näin: 1850-luvulla eri puolilla Eurooppaa, kaksi saksankielistä ihmistä lukee samaan aikaan saksankielistä lehteä. Toinen istuu kahvilassa Berliinissä ja toinen kotonaan Münchenissä. Lehden uutinen koskettaa jotakin saksalaisuuteen liittyvää asiaa, kuten esimerkiksi saksan kieltä. Ja vaikka henkilöt eivät henkilökohtaisesti tunne toisiaan tai eivät kenties koskaan edes tapaa, niin sanomalehden uutista lukiessaan molemmat heistä voivat täysin tiedostamattaan tuntea, että jossakin on ihminen, joka jakaa saman kokemuksen saksalaisuudesta kuin hän itse. 1850-luvulla nykymuotoista Saksaa ei ollut olemassa, mutta se oli andersonilaisittain edellä mainitulla tavalla rakentumassa. Ihmiset pystyivät heille luotujen illuusioiden kautta kuvittelemaan yhteisöllisen, yhteisen ja samalla tavoin ajattelevan kansan ympärilleen. Näin rakennettiin ajatus myös Suomesta ja suomalaisuudesta.
Sosiaalisen median rakentama harhakuva on erilainen. Facebook, Twitter, Youtube jne. rakentaa jokaisen henkilökohtaisiin mieltymyksiin personoidun totuusrakennelman. Sosiaalisen median taloudellinen ansaintamalli perustuu itseoppivalle algoritmille, jossa uutista tai mainosta klikattua saa yhä yksilöidympää materiaalia uudelleen klikattavaksi. Kun avaa uutisen, blogin tai mainoksen, algoritmi kertoo esimerkiksi sen, mitä aiheeseen liittyvää seuraavaksi kannattaa lukea tai suosittelee uuden kulutushyödykkeen ostoa. Ja mitä enemmän klikkailee ja tykkäilee, sitä tarkemmin nämä suositukset tukevat henkilön mieltymyksiä. Sosiaalinen media ei siis ole kaikille samankaltainen kokemus, kuten vaikkapa Wikipedian englanninkieliset artikkelit tai fyysiset sanomalehdet, vaan se tuottaa jokaiselle henkilökohtaisen kokemusmaailman.
Mikä on siis ongelma?
Historioitsija Yuval Noah Harari sai kovaa arvostelua siitä, kun hän kirjansa käännöstyön yhteydessä vaihtoi Ukrainan sotaan liittyvän Putin-kritiikin venäläislukijoille sopivammaksi Trump-kritiikiksi. Arvostelu oli ansaittua. Emme halua tietokirjailijan muuttavan tekstiään eri maiden kansalaisten mieltymysten mukaan. Yhtä lailla emme toivo, että joka päivä kotiin kannettu sanomalehti olisi uutisiltaan ja mainoksiltaan jokaiselle tilaajalle erilainen; tai että televisiokanavan illan uutiset tai mainokset olisivat joka kodissa yksilöllisesti personoitu. Emmekä halua, että Wikipedian artikkelit muuttuisivat jokaisen henkilökohtaisten uskomusten mukaan, jossa maa olisi toisille pyöreä ja toisille litteä. Mutta juuri tätä sosiaalinen media tekee.
Sosiaalinen media on ainutlaatuinen ja salamannopeasti useita ihmisiä tavoittava työkalu, joka vahvistaa uskomuksiamme itseämme miellyttävillä lähteillä. Siksi internetissä leviävä väärä tieto on todellinen yhteiskunnallinen ongelma. Vallalla on kehityssuunta, jossa luottamus perinteisiin instituutioihin on murenemassa ja sitä vastoin radikaalit ajattelumallit, cancel-kulttuuri ja salaliittoteoriat yleistyvät. Radikaaleihin uskomuksiin suurin osa ei toki lankea, mutta yhteiskunnallista vaikutusta saadaan aikaiseksi jo sillä, että sosiaalisessa mediassa taitavasti rakennettu valeuutinen etenee kuusi kertaa nopeammin kuin totuudenmukainen uutinen. Valeuutisiin langenneiden ja radikalisoituneiden määrän ei tarvitse olla suuri, kun he voivat saada paljon melua aikaiseksi.
Iso-Britannia erosi Eu:sta. Yhdysvalloissa kansa on syvästi polarisoitunut. Suomessa yhä useammin eri ryhmittymät pyrkivät määrittelemään mitä on suomalaisuus ja kilpailevat isänmaallisuuden tasosta. Ei ole ihme, että yhteiskuntien polarisaatio on kasvanut käsi kädessä yhdessä sosiaalisen median kanssa. Sosiaalinen media on rikkomassa harhaa perinteisestä kansakunnasta, joka itsepetoksen lailla yhdisti meitä. Ihmisiä jakaa ideat, arvot, identiteetti ja aatteet, ja sosiaalinen media nosti ne vahvemmin esiin kuin koskaan aikaisemmin. Olemme havahtuneet siihen, että naapuri, sukulainen tai työkaveri, jonka luulimme jakavan saman ajatuksen totuuksista tai yhteisestä kansakunnasta ei olekaan totta, vaan elämmekin aivan eri todellisuuksissa. Nyt näiden kuviteltujen yhteisöjen sisällä sosiaalinen media on luomassa kansalaisten välille yhä laajenevaa luottamuspulaa ja yhteisen kansakunnan illuusio on puhkeamassa.
Amerikkalainen biologi E. O. Wilson kiteytti ihmiskunnan suuren ongelman: “The real problem of humanity is the following: we have paleolithic emotions; medieval institutions; and god-like technology”. Tribalismiin lukkiutuneet liskoaivomme ovat tunneälyltään edelleen puusta laskeutuneen apinan tasolla; vanhentuneiden käytäntöjen takia yhteiskuntamme toimii hitaasti lakien ja järjestyksen toimeenpanemiseksi; ja kehittyvä ylivertainen teknologia luo haittaa nopeammin kuin ehdimme siihen vastata. Maat ovat hampaisiin saakka varustautuneet fyysisillä aseilla ulkopuolisen hyökkäyksen varalta, mutta digitaalinen täsmäisku sosiaalisen median kautta on äärimmäisen helppo toteuttaa. Olisi siis toivottavaa, että olisimme vähintäänkin tietoisia siitä, mitä sosiaalinen media meille tekee ja suhtautuisimme kriittisesti sosiaalisessa mediassa liikkuviin lähteisiin.
Kaikesta huolimatta, uskon sosiaalisen median tulevaisuuteen. Kun Martti Luther naulasi teesinsä Wittenbergin kirkon oveen ja levitti sanomaansa kansalle, johti se Euroopassa parisataa vuotta kestäneisiin uskonsotiin. Lutherin taitavasti käyttämä kirjapainotaito manattiin keksintönä alimpaan helvettiin. Tänä päivänä moderni kirjapainotaito, mediakenttä, on demokratian, moniäänisyyden ja sananvapauden perusta. Nyt meidän on löydettävä keinot, kuinka sosiaalinen media voisi toimia yhteisten asioiden rakentajana, eikä polarisoijana, jota se tähän saakka on ollut.
Media rakentaa yhteiskunnallista polarisaatiota ja pahentaa tilannetta entisestään kun lietsoo tätä ottamalla uutisiksi sosiaalisen median sotureita, joita on kourallinen, jonain yleisenä mielipiteenä vaikka tilanne on juuri toisinpäin, joku twiitti – hörhö kaipaisi lähinnä ammattiapua.
Ilmoita asiaton viesti
Osittain samaa mieltä. On erikoista, että framille nostetaan twiittejä, jotka muutoin todennäköisesti jäisi suurelta yleisöltä tavoittamatta. Mutta toisaalta sosiaalisen median hyvä puoli on se, että myös tavantallaajat voivat saada mielipiteensä suuremman yleisön tietoisuuteen, kuten täällä blogialustalla.
Ilmoita asiaton viesti
Entinen CIA:n analyytikko, diplomaatti and Facebookin työntekijä Yaël Eisenstat sanoi Ted-kanavalla, että some-jättien taloudellinen etu on sitoutumisen (engagement) ja käyttäjämäärien kasvun optimointi ja että tähän pääsee parhaiten algoritmeilla, jotka polarisoivat keskusteluja ja jakavat käyttäjiä pieniin samanmielisten ryhmiin:
”There’s no way to reward listening, to encourage civil debate and to protect people who sincerely want to ask questions in a business where optimizing engagement and user growth are the two most important metrics for success. There’s no incentive to help people slow down, to build in enough friction that people have to stop, recognize their emotional reaction to something, and question their own assumptions before engaging. The unfortunate reality is: lies are more engaging online than truth, and salaciousness beats out wonky, fact-based reasoning in a world optimized for frictionless virality. As long as algorithms’ goals are to keep us engaged, they will continue to feed us the poison that plays to our worst instincts and human weaknesses.”
Yaël Eisenstat, https://www.ted.com/talks/yael_eisenstat_dear_facebook_this_is_how_you_re_breaking_democracy?fbclid=IwAR1lvX8tJi68RaoJcgGBo-qDxnMDK7Vd-O2HPICYewtrBavuWraYY7WBiqI&utm_campaign=tedspread&utm_medium=social&utm_source=facebook.com
Ex- CIA-analyytikko on siis erittäin kriittinen somejättien taloudellisen voitontavoittelun vaikutusten suhteen mutta suomalaiset vasemmistolaiset ja vihreät some-aktiivit taas ovat itse alustojen ja algoritmien suhteen täysin kritiikittömiä, vaikka vihapuheesta tietysti valitetaan, vrt. esim. Vasemmistoliiton poliittisen toimitsijan ja kuntavaaliehdokas Minja Koskelan kirja Ennen kaikkea feministi (2019):
”Juuri internet on mahdollistanut uuden, entistä inklusiivisemman feminismin globaalin leviämisen”; ”Inklusiivisuus, kokemusasiantuntijuus, ulossulkemisen mekanismit ja vallan manifestoituminen ovat asioita, joista olen kaikista eniten oppinut internetissä, en kahta maisterintutkintoa tekemällä.” (Koskela 2019, 21, 17.)
Ilmoita asiaton viesti
Tuota puolta juuri pyrin tekstilläni avaamaan. Somen taloushyötyä hakevat algoritmit tuottavat yhteiskunnallista polarisaatiota ja eri ryhmien kuppikuntaisuutta. Somen kautta voidaan ajaa vahvasti omia uskomuksiaan ja vaikuttaa mielipiteisiin. Kiitos viestistä.
Ilmoita asiaton viesti
Itse liityin muutama hetki sitten – olosuhteiden pakosta – yhteisöpalvelu Twitteriin. Kun otin palvelun käyttöön, laitoin muutaman itseäni kiinnostavan poliitikon Twitter-tilin seurattavakseni.
Olen häkeltynyt Twitterin minulle antamista suositelluista twiiteistä: suositellut twiitit ovat:
– maahanmuuttomyönteisiä
– persuvastaisia, näistä useimmat Jussi Halla-ahoa pilkkaavia
– ympäristönsuojelun tavoitteita ja ilmastonmuutosta torjuvia toimenpiteitä koskevia
Minut on muutamalla valinnalla osoitettu osuvan tiettyyn kohderyhmään jonka jälkeen minulta jää kokonaan vaihtoehtoisessa todellisuudessa elävien ihmisten näkemykset näkemättä ja kokematta.
Onnekseni minulla on tämä Puheenvuoro. Täällä saan kokea Engrenin, Rantasen, Räihän ja Hämäläisen välihuutelut.
Twitterin minulle keräämästä koosteesta tosin huomaan että myös Lamminpään ja Hyvärisen kaltaisia yhden asian punaviherajattelijoita on sosiaalinen media pullollaan.
Ilmoita asiaton viesti
Hyvä esimerkki twitter-maailmasta.
Sosiaalisena mediana puheenvuorossakin kirjoittajien ja kommentoijien monenkirjavat mielipiteet toki rönsyilevät! On hyvä lukea vastakkaisiakin mielipiteitä, erityisesti jos ne ovat hyvin perusteltu.
Ilmoita asiaton viesti
Hyvä teksti, kiitos.
Sitä jäin miettimään, että nuo ”kuplaistavat” algoritmit eivät kuitenkaan ole mitään jumalan sanaa, vaan ihan ihmisten koodaamia ja tekevät juuri sitä, mitä on käsketty. Näistä usein puhutaan, ihan kuin olisi kyse jostakin väistämättömästä asiasta, jolle ei voi tehdä mitään. Uudet, paremmat algoritmit työn alle? Sitten pitäisi olla vain se näkemys siitä, mikä on parempaa. Ja intressiä toteuttaa se.
Toisekseen näen myös, että poliittinen retoriikka on hyvinkin polarisoivaa. Ja tässä ei tarvita edes somea. Jatkuvaa vastakkainasettelua ja tahallista väärinymmärtämistä, jossa häviää näkymys siitä, että tässä ollaan samassa veneessä kuitenkin. Kaipaan uudenlaista poliittista keskustelua. Jossa olisi edes pyrkimys ns vastapuolen ymmärtämiseen. Eikä väärinymmärtämiseen. Jatkuva saivartelu ja nokittelu alkaa kyllästyttää.
Ilmoita asiaton viesti
Algoritmit tuovat tällä tavoin firmoille rahaa, mutta on selvää, että koodin insentiiviä olisi muutettava vähemmän polarisoivaksi.. Esimerkiksi uudelleentwiittauksen (retweet) tai tykkäys-napin mahdollistaminen vain henkilöille, jotka ovat some-käyttäytymisellään sen ansainneet, tms. insentiiviä? Tai sitten twitter/facebook jne. muuttaminen maksulliseksi?
Poliittinen retoriikka on vastakkainasettelua, koska ryhmät hyötyvät siitä, erityisesti sosiaaliseen mediaan vietynä.
Ilmoita asiaton viesti
Sosiaalinen media on yhteiskunnan yksi polarisoiva osa-alue.
Karkeasti sanoen Trumpin, juoruavien aikuisien ja teinien jonninjoutavia foorumeja.
”Internet todella tyhmentää meitä”
https://www.kauppalehti.fi/uutiset/uusi-tutkimus-internet-todella-tyhmentaa-meita/7f93bb8b-5627-3008-a5ee-c5c91236bbc3
Poliitikot sen sijaan ovat johdonmukaisesti edistäneet suomalaisen yhteiskunnan polarisaatiota mahdollistamalla varakkaille tarkoitetun yksityisen terveydenhuollon ja vanhustenhoidon.
Suomi oli joskus tasa-arvoinen yhteiskunta, mutta ei ole sitä enää.
Ilmoita asiaton viesti
Jaa-a.
Ilmoita asiaton viesti
Niin eiväthän aikuiset ihmiset luo maailmsnkuvaansa domen kautta. Puhun nyt henkisesti aikuisiksi kehittyneistä enkä BB -tasolle jääneistä.
Twitter tai Face eivät olekaan mitään tietolähteitä vaan puskista huutelua varten. Eikä parin tivin teksteillä maailmasta opi mitään.
Valtamediamme on kaukana journalismista. Sillä on oma agendansa, joka täysin härskisti yrittää ajaa ihmiset valittuihin totuuksiin ja taistelee kaikin voimin erilaista ajattelua vastaan.
Itsenäiselle ajattelulle ja päättelylle jätetään yhä vähemmän tilaa ja se tehdään hyvin vaikeaksi ja jopa vihattavaksi.
Ilmoita asiaton viesti
Valtamedia on joillekin muuttunut hyödyttömäksi, koska he voivat löytää internetistä omaan maailmankuvaansa sopivat uutiset ja blogit. Voi olla että itsenäinen ajattelu on tämän takia paitsiossa, en tiedä.
Yhä enemmän ihmiset käyttävät sosiaalista mediaa uutislähteinä: https://www.google.com/amp/s/www.forbes.com/sites/mikevorhaus/2020/06/24/people-increasingly-turn-to-social-media-for-news/amp/
Ilmoita asiaton viesti
Itsenäistä ajattelua ja henkistä hyvinvointia tukee mahdollisimman vähäinen somen käyttö. Facebook, twitter, instagram yms. ihmisen rajallista aikaa tuhlaavat keksinnöt pitäisi varustaa tupakkiaskien tapaan varoituksilla : Sosiaalinen media syö vapaa-aikasi, tuhoaa normaalit ihmissuhteesi ja vaarantaa itsenäisen ajattelusi.
Ilmoita asiaton viesti
Siltä se vaikuttaa:)
Ilmoita asiaton viesti
Olen täsmälleen samaa mieltä.
Ilmoita asiaton viesti
Sitten vielä jotkin nettikyselyt. Lopputulos on aina riippuvainen siitä minkälaisissa ryhmissä kyselyä jaetaan. Sosiaalinen media onneksi ymmärretään enempi mielipidemaailmana. Vähintään yhtä vahingollista on jos ns. Valtamediat jakaa oman agendansa uutisia ja niistä korostaa oman agendansa näkökulmia. Ihmisethän nekin uutiset kirjottaa.
Ilmoita asiaton viesti
Esimerkkinä, valtamedia määrittelee ketkä ovat populisteja tai populismipuolueita vaikka kaikki ovat jossain määrin.
Tai juuri lukemani otsikko, joka koski junes lokkan natsiksi haukkujan saamaa tuomiota.
Lokka on äärioikeistolainen poliitikko tässä, mutta tuo tuomittu ei ole mikään ääri mitään.
Ilmoita asiaton viesti
Saksa-esimerkki ei ole kaikkein paras, se antaa aivan liian suuren merkityksen lehdistölle. Saksalaislla valtioilla oli paljon muutakin yhteistä kuin lehtijutut joista lukijat olivat samaa mieltä. Ensiksi on mainittava kieli ja valtioiden pitkä yhteinen historia. Ei se, että minä luen jutun vaikkapa intialaisesta lehdestä ja olen samaa mieltä kirjoittajan kanssa ei tee minusta intialaista tai aiheuta minulle tahtoa, että Intia ja Suomi yhdistyisivät. Saksankieliset valtiot tekivät paljon kauppaa keskenään ja hallitsiajasuvut olivat läheistä sukua keskenään. Avioliitot pikkuvaltioiden kansalaisten välillä olivat myös yleisiä.
Toinen huomionarvoinen seikka on Napoleonin-sotien aikaansaama saksankielisten pikkuvaltioiden yhteistyö. Se osoitti pikkuvaltioiden heikkouden ja näytti kuinka tärkeää yhteistoiminta niiden välillä on.
Reilut neljäkymmentä vuotta sitten politiikka oli vähintään yhtä polarisoitunutta, mutta silloin harvat lukivat mitä vastapuolen julkaisut sanoivat, se olisi edellyttänyt niiden tilaamista ja maksamista, eikä siihen ollut monellakaan halua. Porvarit lukivat porvarilisia lehtiä ja sosialistit sosialistisia lehtiä. Nykyisin kaikki voivat lukea mitä vastapuoli sanoo. Myös puheet jotka aikaisemmin kuultiin pienissä porukoissa baarin pöydän ääressä tai saunassa ovat kaikkien kuultavissa sosiaalisen median kautta.
Ranskalainen filosofi Ernest Renan sanoi kansakunnasta 1800-luvun lopulla Sorbonnessa pitämässään puhessa:
”Mitä kansakunta on? Se on kaksi asiaa jotka ovat yksi ja sama. Kansakunta koostuu ihmisistä jotka ovat asuneet samalla alueella kauan ja yhdessä kokeneet ja selvinneet monista suurista vastoinkäynneistä. He myös haluavat jatkaa yhdessä elämistä ja tulevaisuuden haasteista selviämistä”.
Eli vaaditaan hyvin paljon enemmän kuin some jotta muodostuisi jotakin mitä voi sanoa kansakunnaksi.
Ilmoita asiaton viesti
Olet varmasti oikeilla jäljillä. Andersonin teoria kansakuntien muotoutumisessa kuvitellut yhteisöt oli vain yksi selitys. Hobsbawnmille nationalismin teoria perustui perinteille, monumenteille ja kouluopetukseen. Ja muutkin ovat teoretisoineet asiaa, esim. Gellnerin teoriat…
Ilmoita asiaton viesti
Tiukasti ottaen ”kuviteltuja yhteisöjä” ovat tietenkin muihinkin kuin ”kielikansakunta”-ideaan perustuvat kansakunnat, kuten vaikkapa Yhdysvallat.
Ottaen huomioon kansallisvaltioiden aseman länsimaisen sivilisaation viimeisten noin 150 vuoden historiassa, en kutsuisi nationalismia pelkäksi ”harhaksikaan”.
Nykyään muodissa oleva Benedict Andersonin luvalla sanoen valikoiva lukeminen vetää nationalismin osalta historiallisia mutkia suoriksi reippaalla kädellä. Nationalismi oli yhtä aikaa tai hieman aiemmin esiin marssineen liberalismin kanssa 1800-luvun ”Jumalan armosta” hallinneiden keisareiden ja kuninkaiden Euroopassa nimenomaan demokratiaa edistänyt voima, vaatiessaan kansojen itsemääräämisoikeutta.
Onpa sekin, että esimerkiksi suomalaiset ovat kotimaassaan jo useiden sukupolvien ajan voineet hoitaa kaikki asiansa äidinkielellään, vahvasti sidoksissa fennomaniaan, nationalismin täkäläiseen muotoon. Enpä ole huomannut kenenkään suomenkielisen, poliittisesta kannasta riippumatta, tätä asiaintilaa suuremmin valittelevan.
Mitä taas tulee blogin varsinaiseen aiheeseen, vetäisin hieman laajemman kaaren. Polarisaatio ja ”kuplautuminen” on tietysti nykyajassa helppo nähdä nimenomaan voimakkaan jalansijan saaneen sosiaalisen median ominaisuuksista johtuviksi. Ehkä pitkälti niin onkin, mutta näkisin myös, että välttämättömänä taustaedellytyksenä nykytilanteen synnylle on ollut länsimaissa jo vuosikymmeniä jatkunut postmodernismin ja ”totuuksien suhteellistumisen” voittokulku.
Noihin asioihin kohdistuva kritiikki assosioidaan nykyisin vahvasti (populistiseen) oikeistoon, mutta niitä on kritisoitu myös vasemalta, koska liian pitkälle mennessään ne vievät meiltä yhteisesti hyväksytyt työkalut sen arvioimiseen, mikä on totta ja mikä ei, tai mikä on järkevää ja mikä ei. Esimerkiksi Yhdysvalloissa ollaan tuossa kehityksessä meitä huomattavasti pitemmällä. Omalla tavallaan vaikkapa Donald Trump ja hänen edesottamuksensa ovat seurausta tästä ilmiöstä.
Ilmoita asiaton viesti
”Harhalla” tarkoitan Andersonin ajatusta ”kuvitelluista” ja toki sitä pitääkin kritisoida. Edesmennyt Perttu Häkkinen kirjoitti aikoinaan hyvän kolumnin, jossa hän perusteli, että väite että ”Jumalaa ei ole olemassa” on erikoinen, koska jumalan kausaalinen vaikutus konsensustodellisuuden tapahtumiin on kiistämätön. Ja että Suomessa S-ryhmä on yhtä vaikutusvaltainen kuin jumala, sen toimipisteet ovat levittäytyneet joka kylään kuin kirkot.
Kansakuntien muotoutuminen on yhtä todellista. Koska niin moni ihminen uskoo asuvansa maassa nimeltä Suomi, ja kun maa on ulkopuolelta tunnustettu, niin silloin se on olemassa.
Ilmoita asiaton viesti
”Sosiaalinen media on rikkomassa harhaa perinteisestä kansakunnasta, joka itsepetoksen lailla yhdisti meitä. Ihmisiä jakaa ideat, arvot, identiteetti ja aatteet, ja sosiaalinen media nosti ne vahvemmin esiin kuin koskaan aikaisemmin. Olemme havahtuneet siihen, että naapuri, sukulainen tai työkaveri, jonka luulimme jakavan saman ajatuksen totuuksista tai yhteisestä kansakunnasta ei olekaan totta, vaan elämmekin aivan eri todellisuuksissa.”
Ei pidä paikkaansa! Ihmiset ovat aina tienneet, että naapuri, työkaveri tai sukulainen voi olla ja jopa on eri mieltä monesta asiasta! Mutta se on hyväksytty luonnollisena asiana, ja se on ollut yhteiskunnan voiman lähteenä, että kaikki ovat saaneet vapaasti olla sitä mieltä mitä haluavat!
Nykyisin totalitaristit vaativat täydellistä yhdenmukaisuutta kaikessa. He eivät salli mitään omistaan eroavia ajatuksia. Jos jollakulla on ajatus jota he eivät hyväksy niin he ryhtyvät tämän henkilön tuhoamiseen kaikin tavoin. Ja nämä totalitaristit ovat etupäässä liberaaleja jotka ovat päättäneet pakottaa omat ajatuksena ja mielipiteensä muille. Heidän tavoitteenaan on ideokratia jossa vain yksi aate hyväksytään eikä sen kyseenalaistamista sallita missään muodossa. Kyseenalaistajat tuhotaan!
Ilmoita asiaton viesti
Netflixistä juuri katsoin, Valvontakapitalismin vaarat. Siinä monet youtuben, facen, googlen jne entiset työntekijät avaavat noita tapoja jolla nuo alustat jakaa kansaa saadakseen tuottoa.
If you arent paying the product, you are the product jäi mieleen eräs kommentti ohjelmasta.
Ilmoita asiaton viesti