Matti Nykäsen muistomerkkiä kannattaisi vastustaa

Matti Nykäsen muistomerkiksi on nousemassa Höyhen https://yle.fi/uutiset/3-11614897. Abstrakti taideteos , eikä mikään näköispatsas. Jos ajatellaan, että Nykäsen muistomerkki on modernia taidetta ja näköispatsas olisi maisemamaalaukseen rinnastettavaa, niin suomalaisista valtaosa pitäisi näköispatsaasta. Suomalaiset sosiologit ovat nimittäin tutkineet suomalaisia makuja, ja todenneet, että kaikkein eniten suomalaisista, 66% pitää eniten maisemamaalauksista, ja modernista taiteesta pitää eniten vain 9 %. Suomalaisista maisemamaalauksista vähiten pitää vain 4 %, kun taas modernista taiteesta pitää vähiten 21%. Jos Nykäsen muistomerkkiä verrataan taas maalaustaiteessa muotokuviin, niin muotokuvista eniten pitää 5 prosenttia, ja vähiten pitää 5 prosenttia.

Aiemmin taiteelliseen makuun ovat puuttuneet puolueen kulttuuripolitiikan ohjelmassaan perussuomalaiset, jotka vaaliohjelmassaan asettivat kritiikin kohteekseen ”postmodernin nykytaiteen” ja asettivat sitä vasten ”Edelfeltin ja Gallen-Kallelan upeat maalausteokset”
”Perussuomalaiset kokevat suomalaisen kulttuuriperinnön säilyttämisen olevan ensisijaista postmoderniin nykytaiteeseen verrattuna. Valtion myöntämiä kulttuuritukirahoja on ohjattava siten, että ne vahvistavat suomalaista identiteettiä. Tekotaiteelliset postmodernit kokeilut sen sijaan olisi syytä jättää yksittäisten henkilöiden ja markkinoiden vastuulle (Perussuomalaisten vaaliohjelma 2011, 10)”

Suomalaisten maku vaihtelee koulutustason, iän, asuinpaikan sukupuolen mukaan. Suomalaisten maut on kartoitettu sosiologien tekemän suuren tutkimuksen yhteydessä, joka on raportoitu Semi Purhosen & työryhmän teoksessa Suomalainen maku Kulttuuripääoma , kulutus ja elämäntyylien sosiaalinen eriytyminen. Teoksessa tarkastellaan suomalaisten makujen eroavuuksia kuvataiteen, musiikin, kirjallisuuden, television ja elokuvien, urheilun, ruumiinkulttuurin ja pukeutumisen, ruuan ja syömisen sekä kodinsisustuksen suhteen. Makujen suurtutkimuksen lähtökohtana on ranskalaisen sosiologin, Pierre Bourdieun erittäin arvostettu teos, La Distinction, jossa Bourdieu erittelee ranskalaisten makuja uutena luokkajakona. Maun erot ovat keino erotella yläluokka, keksiluokasta ja keskiluokka työväenluokasta. Maku ja sen hienostuneisuus on siis keino tehdä ero eri yhteiskuntaryhmien välillä. Korkeakulttuuria nimitetään korkeakulttuuriksi sen vuoksi, että koulutetuin ja eniten kulttuurista pääomaa omistava luokka erottuu sen avulla alemmista yhteiskuntaryhmistä. Nämä alemmat yhteiskuntaryhmät taas yrittävät nostaa asemaansa omimalla korkeimman luokan makumieltymyksiä ja elämäntyylejä.

Matti Nykäsen muistomerkiksi valitaan moderni höyhen, koska valinta tapahtuu taiteen kentällä, ja taiteen kentälle on pääsy vain niillä, joilla on paljon kulttuurista pääomaa. Tämän vuoksi Matti ei saa näköispatsasta, vaikka suuri osa kansasta pitäisi näköispatsasta parempana vaihtoehtona. Hyväksymme kuitenkin muistomerkkiraadin valinnan, koska pidämme sitä taiteellisesti legitiiminä. Legitiimiksi maun tekee mm. se, että korkeimmin koulutetut edustavat tätä taidemakua.

Vaikka pidämme korkeasti koulutettujen ja paljon kulttuurista pääomaa omaavien makua legitiiminä, niin suomalaiset eivät pidä eri kansanosien makuja muita huonompina. Suomalaiset ovat sitä mieltä, että kansalaisilla on erilaisia makuja, ja ei niitä voi laittaa arvojärjestykseen. Joillakin on yhdenlainen maku, toisilla toisenlainen, eikä niiden välillä ole arvostuseroa.

Suomalaisessa kulttuuripolitiikassa esimerkiksi taiteen rahoitus kohdistuu korkeasti koulutettujen makumieltymyksen mukaisiin korkeakulttuurin muotoihin. Populaarikulttuurin ja kansankulttuurin saama tuki on vähäisempää, vaikka etenkin nyt korona-aikana tuelle olisi kovastikin tarvetta. Kulttuuripolitiikka ei ole politiikan keskustelun keskiössä, vaikka se hyvinkin voisi siinä olla.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu