Kansanäänestykset: Tulisiko niitä järjestää lisää Suomessa? Ihmisten kyky parlamentaarisesti vaikuttaa elämäänsä.

Kansanäänestys = kansantahto. Tämä on varmaankin se mitä sen pitäisi olla?

Suomessa on järjestetty vain kaksi kansanäänestystä. 1931 joulukuussa järjestetty kansanäänestys alkoholin kieltolaista ja 1994 neuvoa-antava kansanäänestys Suomen liittymisestä Euroopan unioniin.

Pitäisikö kansantahtoa kuunnella enemmän vai tietävätkö aristokraatit paremmin mikä on parasta kansalle vai mediassa esiintyvät asiantuntijat vai jotkut muut tahot sekä yksilöt?

Katsotaan hiukan ulkomailla tehtyä tutkimusta siitä, ketkä vaikuttavat esim. amerikkalaisessa yhteiskunnassa: Tutkimuksessa ”Testing Theories of American Politics: Elites, Interest Groups, and Average Citizens” todetaan, että Amerikassa eliitti hallitsee Amerikkaa ja ihmiset luulevat että heidän näkemyksillänsä on merkitystä vaikka ne näkemykset olivatkin eliitin tahto. Uutinen aiheesta: https://www.is.fi/taloussanomat/art-2000001833841.html

”Each of four theoretical traditions in the study of American politics—which can be characterized as theories of Majoritarian Electoral Democracy, Economic-Elite Domination, and two types of interest-group pluralism, Majoritarian Pluralism and Biased Pluralism—offers different predictions about which sets of actors have how much influence over public policy: average citizens; economic elites; and organized interest groups, mass-based or business-oriented. A great deal of empirical research speaks to the policy influence of one or another set of actors, but until recently it has not been possible to test these contrasting theoretical predictions against each other within a single statistical model. We report on an effort to do so, using a unique data set that includes measures of the key variables for 1,779 policy issues. Multivariate analysis indicates that economic elites and organized groups representing business interests have substantial independent impacts on U.S. government policy, while average citizens and mass-based interest groups have little or no independent influence. The results provide substantial support for theories of Economic-Elite Domination and for theories of Biased Pluralism, but not for theories of Majoritarian Electoral Democracy or Majoritarian Pluralism.” Lähde: https://doi.org/10.1017/S1537592714001595

Miten tämä liittyy Suomeen ja miten meillä Suomessa oikein menee? No, katsotaan mitä yhdessä väitöskirjassa on kirjoitettu.

Anders Blom kirjoitti väitöskirjassaan:
”Tutkimus esittää tulkinnan suomalaisen liike-elämän poliittisesta edunvalvonnasta ja vaikuttamisesta tulopolitiikan syntymisen jälkeen. Tutkimus asettaa suomalaisen yhteiskunnan läpinäkyvyyden ja korruptiivisuuden aikaisempaa kriittisempään valoon.
Tutkimustulosten valossa korporaatiot hallitsevat Suomessa sisäpiirin poliittista vaikuttamista eli suoria suhteita päätöksentekijöihin. Mutta korporaatioilla on myös epäsuorassa vaikuttamisessa johtava rooli. Korporatismiin Suomessa liittyy ajattelutapa, että sisäpiirin poliittiset suhteet eli työmarkkinasuhteet ovat osa päätöksentekojärjestelmää, eivät lobbausta. Suomalainen käsitys lobbaamisesta on perustunut ajatukseen, että lobbaus olisi vain toimintaa, jolla pyritään korporaatioiden ulkopuolelta vaikuttamaan poliittiseen päätöksentekoon.
Tutkimustulosten valossa lobbarit jaetaan kuuteen luokkaan, joita ovat toimeksiantajat, luotetut, palkkasuhteiset, sopimussuhteiset, asiantuntijat ja vapaaehtoiset. Luokittelu on osittain hierarkkinen, missä toimeksiantajatedustavat kaverikapitalismia – sisäpiiriä, jolla on yritysten, järjestöjen ja valtiovallan sisäpiiritietoa enemmän kuin lainsäätäjillä. Koska politiikasta Suomesta puuttuvat sisäpiirisäännöt, kaverikapitalismilla on suuri vaikutus myös poliittiseen päätöksentekoon. Esimerkiksi kaverikapitalismi on integroinut palkansaajajärjestöt osaksi korporatiivista omistajapolitiikkaa.

Politiikan tutkimus on laiminlyönyt talouden ja yritysten roolia. Tämä tutkimus tekee eron sisäpiirin ja ulkopiirin vaikuttamisen välillä. Sisäpiirin lobbaajat hallitsevat asymmetristä tietoa ja vaikuttavat sen avulla – sekä taloudessa että politiikassa. Tutkimuksessa päädytään tulkintaan, että Nokiasta tuli 1990-luvun EU-korporatismin kauden vaikuttaja. Tämän rinnalla alkoi kehitys, jossa liike-elämän huippujärjestöjen sisällä yritysten keskinäinen kilpailu kiristyi eri omistajaryhmien välillä.
Suomalaisen korporatismin juuret ovat Tammikuun kihlauksessa 1940, mikä yhdisti hajanaisen kansakunnan. Sodan jälkeen se ilmeni yhteistyölinjana, jota myöhemmin kutsuttiin suomettumiseksi. Sen vaihtoehto oli kommunistinen Suomi, jonka yhteistyökapitalismi torjui menestyksellisesti. Kovilla otteilla tarkoitetaan erityisesti sisäpiiritiedolla operoimista, jolloin lainsäätäjällä ei ole aitoja poliittisia vaihtoehtoja – vain sisäpiirin antama vaihtoehto. Suomen korkea ammatillinen järjestäytymisaste tukee järjestelmän legitimiteettiä – yli 65 prosenttia työvoimasta on sitoutunut siihen.
Tulopolitiikan edunvalvojista on syntynyt erivapauksia nauttiva sisäpiiri. Eduskunta ja valtioneuvosto ovat tulleet aika ajoin entistä riippuvaisemmiksi korporaatioista. Vaikka eurooppalaisessa vertailussa Suomi on ollut vähän korruptoitunut maa, uusien kriteerien valossa Suomen korporatiivista järjestelmää voidaan kutsua rakenteellisesti korruptiiviseksi. Suomesta puuttuvat politiikan sisäpiirisäännöt. Suomeen tarvitaan lobbareiden itsesäätelyn lisäksi lakiin perustuvaa säätelyä, jotta eduskunnan asema vahvistuisi.

Korporaatioiden rooli työeläkeyhtiöiden hallinnoissa vahvistui osana rahaliittopäätöstä. Kun muissa pohjoismaissa korporatismin ote hellitti, Suomessa se vahvistui. Liike-elämän ajattelutavassa tapahtui muutos 2006, kun teknologiateollisuuden työnantajat eivät enää antaneet Etelärannan EK:lle mandaattia solmia keskitettyjä tulosopimuksia.
Tutkimuksessa osoitetaan, että Suomessa käytetään lobbaukseen rahaa yli 120 € per capita, kun ammattiliittojen jäsenmaksut työttömyysturvalla vähennettynä lasketaan mukaan. Tutkimus osoittaa, että julkisen valinnan teoria toimii selittäjänä suomalaisessa korporatismissa ja että vapaamatkustajan ongelma kärjistyy. Anastasiadiksen teoria politiikan sisäpiiristä toimii suomalaisen sisäpiiri-ilmiön selittäjänä. Poliittinen passiivisuus äänestysaktiivisuudella mitattuna on voimistunut tutkimusjaksolla, kun nukkuvien puolueen kannatus on kasvanut 18 prosentista 38 prosenttiin.” Lähde: https://www.utupub.fi/handle/10024/146518  

Kysymys

Miten Suomessa tavalliset ja hiljaiset sekä sitoutumattomat ihmiset saisivat paremmin äänensä kuuluviin ja miten Suomen parlamentti voisi paremmalla tavalla edustaa sekä ennen kaikkea palvella koko Suomen kansaa? Onko tämä mahdollista, jos ei käsitellä kansalaisaloitteita eduskunnassa ja anneta niille painoarvoa sekä järjestetä kansanäänestyksiä? Toteutuko koko kansantahto nykyiselle hallintoparadigmalla vai tietävätkö aristokraatit paremmin mikä on parasta Suomessa oleville ihmisille tai lobbaajat, jotka Anders Blomin väitöskirjan mukaisesti vaikuttavat Suomen lainsäädäntöön sekä ihmisten arkeen?

Mikko Luomala
Liike Nyt Espoo
Ehdolla kuntavaaleissa

Olen väitöskirjantekijän Itä-Suomen yliopistolla ja olen myös Liike Nyt listoilla kunnallisvaaliehdokkaana Espoon vaalipiirissä.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu