Arvot, jotka ihmiskunta nosti suurimmiksi – Älykkyys on ihmiskunnan loppu

Älykkyys ja tieto, jolla ihmiskunta nousi hallitsevaksi lajiksi kaikista, on arvottanut olemassaolonsa ja oikeuttanut sen juuri viisauden ja älyn ylivertaisuudella. Silti kaiken olemassa olevan saavutuksien ja päämäärien perimmäinen luonto on olemassa jossain muualla, kuin niissä arvoissa, jotka ihminen nosti perusteluiksi korkeimmalle asemalle luonnossa.

Joku tutkija oli huomauttanut aikoinaan, että ihminen perustellessaan lihansyöntiä arvottaa oikean ja väärän perustaa perustelemalla toisen elämän uhraamista älykkyydellä, jonka vuoksi ihminen voi lopettaa toisen elämän tunnontuskitta. Tämä samainen peruste oli myös syy sille, miksi edesmennyt Stephen Hawkins kehotti ihmiskuntaa olemaan ottamatta yhteyttä ulkoavaruuteen perustellen sitä samaisilla syillä, joilla ihmiskunta perustelee hirviömäistä käytöstään muita lajeja ja ympäristöään kohtaan: Ulkoavaruudesta tulisi tuskin ihmiskunnalle myötämielisiä olentoja…

Joku puhuu kurinalaisuudesta selvittäessään syitä menestykselleen ponnisteluissa, vaikka suurin syy menestykselle ei todellakaan tule itsensä kieltämisestä, vaan päämäärätietoisuudesta ja tunteissa, jotka palkitsevat tekijäänsä. Välittäjäaineet – hormonit, näyttelevät keskeisintä osaa eläinkunnassa, vietit ja vaistot, jotka saavat myös ihmisen tuntemaan. Älykkyys ei nostanut ihmiskuntaa hallitsevaksi, vaan voimakkaat tunteet, myötätunto ja myötäelo, joka on sammunut älykkyyden takia, jonka ihmiskunta kuvittelee olevan menestyksen ilmentymä.

Valtajärjestys ja arvoasema ovat avainsyitä siihen, mikä sammuttaa ihmisen perimmäisen luonnon – myötäelon kaikkea elollista kohtaan. Tämä samainen arvojärjestys on nyt myös sammuttamassa ihmiskunnan olemassaolon, sillä lajityypillinen käytös – laumahenkisyys ja johtolahkolaisuus, on tekemässä lopun myötäelävästä, elollisesta, monimuotoisesta elämästä.