Askeleitteni edeltä totuus asuu jätteissä

Jos edeltä astelevat eivät olisi tulleet ennen minua, olisi askeleeni mitta lyhyempi. Kertautuen lasken askeleideni lukua jäljittääkseni edeltäjäni ennen minua, eivätkä heidän työnsä osoittautuneet edeltäjiään suuremmiksi.

Jokainen heistä vuorollaan astelee vuodet luovuttaen jalkansa voimat jälleen maahan, joka loi tämän ennen näkemättömän unelman: vihertävä alkukanta, sinertävä taivas, näkymä, jossa henki liikkuu vapaasti, vaikka minä asun tomussa.

Vedestä virkoava, maahan jalkautunut taivaltaja, samoaa pitkin lupausten maata, josta ammennan sanojeni virtaa ja hengitän kaikkivoipaista voimaa.

Minä, kaikkeuden jumala – keskipiste, josta luovutan edelleen henkeni sanaa, ihmettelen taivasten sinertävää syvää, tähtitaivaan loistavaa sävelmää ja lasken taivaiden lukua kartoittaakseni askeleita ennen minua.

Niin ovat edeltäjäni astelleet ennen minua, katsellessani taivaiden lukua, ja niin myös minä, aivan kuin edeltäjäni, otan osani tästä kierrosta luovuttaakseni voimani maan tomuun, josta seuraavat elävät.

Minun elämäni on edeltäjieni kuolema, minun kuolemani on seuraavien hedelmä. Näin sen tuli tapahtua, kuin ennaltanäkemykseni ilmoittaa, mutta harhautuvat askeleet saivat tahdon edeltäjiltäni lankeamaan, sillä he mieluummin kuuntelivat hallitsevaa, kuin sisältään kumpuavaa jumalaista voimaa.

Jalkautuessani tähän maailmaan, kaikki oli päällystetty edestäni: maailma makasi yltäkylläisyydessään eikä sittenkään tyytynyt elämään, vaan jatkuvasti nurisi synnyttäen mielipahaa.

Ennen vapaa henki makasi nyt päällystetyn kirouksen päällä, ja halveksunta kaikkea olemassa olevaa kohtaan kasvoi, kuin jätevuori heidän edessään. Ja kuinka muutenkaan, jos elämä heidän edessään oli laskettu ja varmistettu hallitsevan käskystä, jota yksikään vaeltaja ei tunnusta enää henkensä mukaan.

Ja kuinka minä vihaankaan tätä päällystettyä elämää, jossa jalkani koskettaa suurta mielipahaa!

Kuin pysähtynyt kuva, tämä maailma uskoo muuttumattomuuden voimaan ja jatkaa kulutustaan kuluttamalla maata altaan, josta henget nousevat tukahduttamaan elävien voimaa. Kuinka voi olla niin, että suuret ja mahtavat, muinaiset vaeltajat vailla järkeäkin jatkoivat elämää, mutta älykkäin näistä kaikista halveksuu lahjaansa ja myrkyttää vetensä? Ja niin turrutan henkeä katsoessani tuhottua lihaa.

Ja jotkut kutsuvat tätä yhteiskuntaa tehokkuudeksi, vaikka he eivät kykene enää käsittelemään virheittensä määrää!

Nyt kiertomme päättyy tähän päällystettyyn kuvaan, ainoaan maailmaan, jossa mahdollisuus oli elää, sillä vetemme on myrkytetty ja mielemme saastutettu käskyn mukaan. Vapaan tahdon jumala on sidottuna katsoessaan merkityksetöntä elämää ja vain odottaa kuoliniskuaan, kun myrkytetyt vedet virtaavat pitkin edeltäjieni suonia. Ja niin turrutan henkeä estääkseni kauhun sekasortoa katsoessani tuhottua lihaa.

Totuus paljastuu jätevuorista.

Mikko Marttila

Ihmisyydestä, uskomuksista ja yhteisöperustoista kiinnostunut kuntapuliukko. "Moraali on aina valinta, vapaus vastuun perusta, itseohjautuvuuden lähtökohta, kestävän kehityksen kulminoituma."

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu