Hullu saa olla, kunhan ei missään nimessä seuraa Ruotsia sosiaali – ja veropolitiikan suhteen

Yleisesti annetaan ymmärtää Ruotsin lähiöiden väkivallan ja ryöstelyn taustalla olevan maahanmuuttajat, jota täälläkin taajaan väitetään – erityisesti Perussuomalaisten johdolla, mutta todellinen syy pinnan alla on jotain ihan muuta, kuin ihmisen ”alkuperä.”

On yleisesti tiedossa, että toisin kuin Suomessa, on Ruotsissa ongelmalähiöiden annettu muodostua ja gettoutua, jolloin ongelmat kertautuvat ja korostuvat. Mutta tämän lisäksi Ruotsi on tehnyt veropoliittisia uudistuksia, joiden seuraukset ovat johtaneet sosiaaliseen eriytymiseen, muun muassa perintöveron poistolla.

Perinnön saamista voidaan verrata kilpailujuoksuun, jossa perijä ja perinnötön juoksevat samalla radalla, mutta perijä juoksee sen 400 metrin sijaan 4 metriä. Sama pätee kilpailuyhteiskunnan sääntöihin, joissa varallisuudesta hyvin äkkiä muodostuu talouden kierron este ja tulppa, joka suosii varakkaita köyhien ja osattomien kustannuksella.

Ei pitäisi myös olla uusi lause puhua sisäisestä turvallisuudesta, jossa keskeinen osatekijä on pitää huoli siitä, että jokaisella yhteiskunnan jäsenellä on jotain menetettävää. Suurvaltasuhteissa ymmärretään ”molemminpuoleisen tuhon vaikutus”, mutta sosiaalipolitiikassa pitäisi tämä sama ajatus pysyä kirkkaana mielessä kuin ydinlaskeuma.

Yhdysvallat saattaa olla ”the land of grape and honey”, mutta Suomen tulisi pitää huolta, että Suomi pysyy ”modesty and honesty” politiikassa, jossa yhteiskunnallinen vakaus ja eriytymisen riskit on huomioitu mahdollisimman kattavasti sosiaalipolitiikalla ja varallisuuseroja suitsivalla veropolitiikalla. Suomella EI ole varaa yhteiskunnalliseen eriytymiseen, siksi varallisuuserojen pitäminen mahdollisimman pienenä takaa pienelle Suomelle, että kilpailuyhteiskunta takaa kaikille mahdollisuuksia eikä vain harvoille.

Nyt on aika porvarihallituksen ottaa järki käteen tai siirtyä syrjään, vastuullinen myöntää virheensä.