Ihmisvietti ja yhdenmukaistaminen järjestäytyneen itsetuhon alkuna

Se, mikä vetoaa ihmiseen, perustuu perimmäiseen viettiin, jossa ihmisen tarkoitus on säästää voimavaroja.

Pikaruokalat ovat eräs esimerkki helppoudesta, jossa elollisten koneellistaminen ja suurtuotannon käynnistäminen menee ohi terveyden, ympäristön ja hyvinvoinnin, mutta sen toimia voidaan perustella työllisyysvaikutuksilla ja kokonaiskustannuksilla.

Laskentaperusta on eräänlainen omatunnon ulkoistaja, jonka voimasta voidaan aina perustella yhteistoimien välttämättömyyttä ja pakottaa myös kaikki osaksi sopimusta.

Tästä syystä järjestelmät vetoavat ihmisen luontoon, sillä jokainen järjestelmä perustuu oletuskaavaan ja sääntöpohjaan, jossa ihmisryhmien muuttujat saadaan mahdollisimman yksinkertaisen säännön taakse: Vaivattomuus säästää voimavaroja.

Tällöin sääntöpoikkeamaa valvoo kaikki järjestelmän osapuolet, joka noudattaa oikeudenmukaisuuden periaatetta, vaikka järjestelmä taistelisi omatuntoa vastaan, sillä vastuunkantaja ei ole järjestelmän rattaissa: Sääntö on sääntö!

Sääntöpoikkeama edustaa rappeuman tunnuspiirteitä – – mutta kuka hyväksyi yhteiskuntajärjestyksen käyttäjäehdot?

Periaate on tietynkaltainen mukaelma Jeesuksen rakkauden käskystä: ”Tee toiselle niin kuin itsellesi haluaisit tehtävän”, mutta käänteisesti: ”Rankaise toista niin kuin sinua rangaistaan.”

Vielä katalampaa on se, kun kaikki ihmisryhmät ajetaan osaksi järjestelmää, tahdosta riippumatta.

Tällöin koston johdonmukaisuus on oleellinen osa järjestelmän perimmäistä luonnetta: ”Jos en minä saanut, et saa sinäkään!”

Yhdenmukaistaminen on varsin tuttua alkuperäiskansoille.

Järjestelmät takaavat myös vastuun katoamisen, sillä nyt ihmisyksilöt ovat muuttujien osia, jossa omatunto on ulkoistettu tekijä: Vastuun kantaa järjestelmän luoja kaikkivaltias.

 

Tunnottomuus on järjestelmälapsen tunnuspiirteitä.

”Koska kaikki muutkin, niin kyllä minäkin…”

Mikko Marttila

Ihmisyydestä, uskomuksista ja yhteisöperustoista kiinnostunut kuntapuliukko. "Moraali on aina valinta, vapaus vastuun perusta, itseohjautuvuuden lähtökohta, kestävän kehityksen kulminoituma."

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu