Jännitteiden maailma – Miksi syntyi aviokirja?

Yksikään laulu ei ole kaunis ilman loppua, suullinen perimätieto kulki sävelmien kulussa, jotta he muistaisivat sääntöoppia – kertosäe kaikkien oppien vahvistaja, kun eivät osanneet tallentaa tai lukea tietoa.

Maailmat eivät kohtaa toisiaan, mutta sivuavat kohtaloitaan: yhtäällä soditaan ja pidetään yllä jännitteitä perimäjärjestyksen varjolla, toisaalla juostaan vasten ajanlaskua ja pidetään kiinni kiireestä, jotta ei unohdettaisi katoavaa minuutta ja tahtoa, mutta kumpaakin yhdistää lunastus ja uhrilahja.

He kutsuvat hellittelynimillä näitä korkeampia päämääriä, hyve, oikeamielisyys – ikään kuin olisi väärämielisiä, uskonto ja isänmaa. He antavat näille ihmisen kasvoja kootakseen yhteen kansoja uhrikuolemaan: levottomuudessa he makaavat, kuin tulisilla kivillä kiemurrellen pitääkseen yllä uskoa yhdestä kansasta, mutta alati osoittavat tyytymättömyyttä esiintyvään muotoon ja siksi vaativat yhä uutta lunastusta puhdistamalla ja vaatimalla nuhteettomuutta, vaikka itse jatkuvasti epäonnistuvat täyttämään oikean ja väärän käskyjä – syyllisyys ja häpeä toimivat aneina, joilla pitää ryhti – ja kuristusotteessa ”vapaita sieluja.”

He avioituivat – ei rakkaudesta, vaan asettaakseen perimysjärjestyksensä ja sinetöidäkseen valta-asemansa: aviokirja tarkoitta perimyskirjaa ja perintäsopimusta. Tämä oli lähtölaukaus omistussuhteille ja sille, miksi kiertolaisuudesta tuli häpeä ja aviottomista lapsista orjia.

Hyve on lunastusoppia, opetettu rakkaus verhottua pelkoa – epävarmuutta, joka kätketään rakkauden käskyihin ikään kuin lapsi ei olisi vilpitön jo syntyessään. Eikä mikään ole koskaan saanut ihmistä sellaiseen noidankehään, jossa rakkaus pitää lunastaa – valta ja valuutta, jota varjostaa syyllisyys ja häpeä – ikuinen puhdistuksen tuli – piina, jota varjellaan perimyskirjoilla ja edustuksellisilla, muodollisilla kirjoilla.

Eikä monikaan uskaltanut avata elämän kirjakääröjä, jotka pitävät sisällään yksinkertaisen sanoman: kiertolaisuus on elämänkulkua, tyhjyys on kaikkialla, ihminen luo kohtalonsa.

 

0
Mikko Marttila

Ilman vapautta ei ole vastuuta.

"Vapaus on vastuun perusta, itseohjautuvuuden lähtökohta, kestävän kehityksen kulminoituma."

Minä luulen tietäväni, siis ehkä olen, ehkä en...

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu