Kansakunnaksi heitä kutsutaan

Yhdestä tuli kaksi ja kahdesta kaksikymmentä,

kahdestakymmenestä kaksisataa,

ja yhä jatkoivat ihmisen päivät kiertoon aamusta iltamaan.

Kuinka heistä tuli monia,

jotka kokosivat huoneensa yhteen noustakseen maasta taivaaseen.

Kansakunnaksi heitä kutsutaan,

kun he täyttivät huoneitaan,

jossa aurinko valaisi voimallaan,

mutta tuntojen syvimmät hakivat edelleen muotoaan

eikä kukaan heistä tuntenut nimeään.

Kansakunnaksi heitä kutsutaan,

vaikka tähtiä kutsutaan nimeltään,

kansakunnaksi heitä kutsutaan,

mutta yksikään heistä ei tuntenut synnyinkotiaan.

He tulivat täyttämään taivaan ja maan,

mutta runsaudenpäivinä he edelleen jatkoivat työtään,

kuin eivät ymmärtäisi olemassaoloaan.

Kylläyden päivät saapuivat,

mutta edelleen kääntyivät varjot,

ja tuulet puhalsivat pohjoisesta itään

ja lännestä etelään eikä yksikään tuntenut nimeään.

Kansakunnaksi heitä kutsutaan,

vaikka vaikeudet saapuivat kylään,

ja tuhonlähettiläät lähettivät taistelijansa sotaan,

mutta yksikään ei tuntenut mitään muuta,

kuin vihaa, sillä vihalla heidät kyllästetään,

ja pelolla heidän vihansa sinetöidään.

Ja suunnaton joukko kaatui niittäjän viljaa

eikä yksikään tuntenut kotiaan,

sillä kansakunnaksi heitä kutsutaan

ja kansakuntana heidät tunnetaan,

vaikka vaikeuden päivät kaatoivat

kansaa, kuin viljaa.

Eikä yksikään heistä tuntenut muuta,

kuin vihaa, kun saapui lopunpäivät

kutsuen jokaista nimeltään, sillä

kansakunnaksi heitä kutsutaan,

vaikka suru saapui kylään.

Itsetuholla heidän muistokirjansa

sinetöidään, sillä tuntonsa syvimpiä

he eivät koskaan tulleet tuntemaan,

sillä kansakunnaksi heitä kutsutaan

nyt ja iänkaikkiaan.

Mikko Marttila

Ihmisyydestä, uskomuksista ja yhteisöperustoista kiinnostunut kuntapuliukko. "Moraali on aina valinta, vapaus vastuun perusta, itseohjautuvuuden lähtökohta, kestävän kehityksen kulminoituma."

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu