Kasvu ja kehitys, ihmisenranka ja syke – Mistä syntyy voimavarakriisi?

Kolmesataatatuhatta vuotta taaksepäin, eläimistä irtautuva uusi ihmiseläin, kehittynyt erilliseksi kielen kehityksen vuoksi, juuriltaan silti sama kuin kaikki ympärillä.

Niin kuin ympäristö, niin myös ihminen itse noudattaa samoja periaatteita kuin luonto, etsien helpointa keinoa menestyä, säästää voimavaroja ja hyötyä kasvusta – laiskuus on luonnossa sisäänrakennettuna.

Kielen kehitys oli tae kyvylle myöhemmin tallentaa tietoa, maalauksia ja merkkejä, kehityksen takana kipu, joka tuottaa tarpeen itseilmaisulle. Ihmisenjuuri kasvanut samoista epävarmuuksista, joissa todennäköisyydet menestymiselle olivat sattuman ja yhteispelin tulosta.

Voimavarojen säästäminen on elämän edellytys – aika suhteessa käytettyyn voimaan -, riittävä syke ylläpitämään kiertoa: liian korkea syke määrittää elinvuosia aivan niin kuin liian matalakin. Kuinka paljon sydän kykenee pumppaamaan happea soluille ja milloin sydämestä tulee liian heikko pitämään yllä yhä kasvavia rakenteita?

Ihmisyhteisö, josta tuli ihmisenrangan jatke, toimi alussa täysin samalla tavalla: jakamalla taakkaa saadaan syke pysymään tasaisena.

Älykäs tai ei, virus löytää elinvoimansa isännästä, tartunta auttaa lisääntymisessä ja sopeutuminen takaa parhaan mahdollisuuden pitkäikäisyydelle.

Mikä on mennyt pieleen ihmisen kehityksessä, että voimavarat ovat kasvavia jätekasoja – hyödyntämättömiä voimia ja pakonomaista liikettä – nykimistä -, kuin kuoleman jälkeinen pyristys?

Sotaisaa tai ei, samaisessa eläimessä itsetuhokytkin, hapen kulku loppuu, solut kääntyvät kantajaansa vastaan.

0
Mikko Marttila

Ilman vapautta ei ole vastuuta.

"Vapaus on vastuun perusta, itseohjautuvuuden lähtökohta, kestävän kehityksen kulminoituma."

Minä luulen tietäväni, siis ehkä olen, ehkä en...

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu