Kuka kantaa kilpailusta vastuun? – Onko kapitalismi rikki vai olisiko sittenkin niin, että jokin taho on unohtanut tarkoituksensa?
On väitetty, että kapitalismi on rikki ja että kapitalismi pitäisi muuttaa joksikin muuksi. Viimeaikaiset käänteet Suomen työelämälainsäädännössä antaa eräänlaisia vihjeitä siitä, missä on saattanut mennä pieleen.
Kapitalismin lähtökohtainen tehtävä on tuottaa voittoa omistajilleen, mutta kenen tehtävä on valvoa kapitalismin toimintaa?
Vaikuttaa sille, että tietynlainen vapaudenaate on saanut todellisuuden sumenemaan Suomen nykyiseltä hallitukselta, sillä valtion pääasiallinen tehtävä on suojella työpääomaa, eli varmistaa eri oikeusasteiden kautta, että eri tahojen oikeudet toteutuvat. Käytännössä se tarkoittaa muun muassa työsuojeluun liittyvää lainsäädäntöä, eli työntekijöiden hengen ja terveyden suojaaminen, mutta yhtälailla yritysten kilpailuvapauteen liittyviä osatekijöitä.
Ei ole tokikaan ensimmäinen kerta, kun on vedottu työelämälainsäädännön muutoksien puolesta vetoamalla kilpailukyvyn kasvattamiseen, mutta kuka kantaa vastuun työvoiman kunnosta ja saatavuudesta silloin, kun kilpailu on korvannut vastuun?
Sääntelynpurkutalkoot tarkoittavat väistämättä oikeusvaltioperiaatteen romahtamista, sillä valtion rooli sääntelijänä, paineentasaajana, mahdollistajana, mutta myös valvojana katoaa silloin, kun valtio unohtaa rakentajansa.
Onko Petteri Orpon hallitus unohtanut Suomen valtion rakentajat? Kuka kantaa kilpailusta vastuun?
Ehkä jotain ei ole ymmärretty oikein jos pitää kysyä seuraavaa:
”Kapitalismin lähtökohtainen tehtävä on tuottaa voittoa omistajilleen, mutta kenen tehtävä on valvoa kapitalismin toimintaa?”
Ensinnäkin se valvominen kuuluu enemmänkin sinne suunnitelmatalouden puolelle.
Toisekseen kapitalismi on (ollut) aika lailla itseoikaisevakin. Jos työvoimalle on kysyntää niin on niitä työpaikkojakin. Jos duunari osaa jotain niin sen parempi.
Kapitalisti ei tule oikein toimeen ilman osaavia työntekijöitä ja sen vuoksi tällainen osaava tuotannontekijä on arvokas ja saa jo luonnostaan hyvää kohtelua.
Ay-liike menee siinä vikaan että toimet keskittyvät epäsopivien työntekijöiden erottamattomuuteen tai vaikeaan erottamiseen.
Sellaiset riskit vähentävät intressiä työllistää. Kulutetaan suuria summia että rekrytointi onnistuisi ja pahimmassa tapauksessa käytetään vuokratyöfirmaa välissä. Sillä on huonoja vaikutuksia, kun kumpikaan taho ei sitoudu eikä pitkäaikaisia työsuhteita synny (vuokratyöntekijän siirtyminen vakituiseksi on varsin vaikeaa).
Hallituksen tehtävä on laatia lait joita sekä työntekijät että kapitalistit noudattavat. Se vastaa kysymykseen valvonnan tarpeesta. Sitä ei ole, se kuuluu suunnitelmatalouteen.
Ilmoita asiaton viesti
Kapitalismi ei käy demokratiasta.
Vaikka toteamus on hassu, käytännössä relevantti.
…
Kapitalismin tilalle voi toki laittaa jotain muutakin, kunhan poikkeaa demokratiasta.
On hidas, mutta toimivana voi olla nopeampi. Vakauden puolesta ehkä paras.
Voi olla totta, että kapitalimi epäsuorasti vahvistaa demokratian tarpeen. Näin perin.
Tuo voi samalla tarkoittaa sitä, että ajoittain palattava saman äärelle.
Ilmoita asiaton viesti
Kapitalismin lähtökohtainen tehtävä on tuottaa voittoa omistajilleen, mutta kenen tehtävä on valvoa kapitalismin toimintaa?”
Ensinnäkin se valvominen kuuluu enemmänkin sinne suunnitelmatalouden puolelle.
Onko näin? Eikö Suomessa ole eri oikeusasteita ja hallinnonaloja, joilla on vastuunjako?
Kapitalismista tulee monopolia hyvin äkkiä, jos ei ole sääntöjä valvovia tahoja. Eduskunta säätää lakeja, niin kuin nyt muun muassa esillä olevia työelämälainsäädännön muutoksia, jotka käyvät ensin läpi valiokuntien ja lausuntokierroksien, joka mahdollistaa nykyisellään sääntelyn purku. Mikä on se taho, joka kantaa vastuun tehtyjen päätösten vaikutuksista työelämään ja kansalaisiin?
Jos jokin menee pieleen, nouseeko Orpo seisomaan ja myöntää virheensä?
Työvoiman kouluttaminen ei ole halpaa, siksi työvoimaan pitäisi suhtautua enemmän mustasukkaisesti myös valtion taholta.
Kertakäyttövoimaa käytetään Venäjällä, niin kuin fossiilisia polttoaineita, mutta kansanvaltaisessa maissa työvoimaan pitäisi suhtautua korvaamattomana pääomana.
Ilmoita asiaton viesti
Päädyin omassa tämänpäiväisessä blogissani ottamaan tämän järjestelmän osana syklisyyttä, jossa vuorottelee demokraattinen toteutus, kärjekkäämmiksi muotoaan saaviin nähden:
https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/juhamyllarinen/osuva-hakuisen-kasvun-valttamattomyys/
Juttu menee vaiheisena, ts on tavan prosessia, jota eläminenkin.
*
Mitä KOaan prosessiin tulee, tämä on minusta nähtävissä suoraan luonnon eläimistössä.
On ajastaan uutta tulokasta. Toisaalta vanhoja lajeja häipyy tietyiltä alueilta, ja toisia esiintyy enemmän.
Piisami oli eräs putkahdus, ja suurimääräisenä, mutta väistyi, ja nähtävästi kokonaisuuteen sovittautumattomana.
Vaihekohtaista menestymisen paikkaa (lokaalisuutta, kärkisyyttä), mutta ei niinkään pitempiaikaisuutta, tai laajatukisuuteen yltävää tavalla, että periferiammassa pärjäilty.
On lajeja, jotka voivat asettua melko dominoivaan asemaan kauemmaksi aikaa, kunnes tilanne vaihtuu eliöverkon sopeutumana toiseen.
Ilmiö on sama, globaalimmalla tasolla.
Ihminen toistaa eliönä perusrakenteita, joita voi sanoa sekundaarispohjaisiksi. Ei tarkoita, että nämä olisivat välttämättä elinkaaren suhteen vähäaikaisempia.
…
Kyse toisaalta demokratisoitumisesta, vahvajohtoisuuden ja suoraotteisemman vaiheisiin nähden. Tarkoittaa mm yksilökeskeisyyttä (valta jopa yksilön käsiin).
MM sodan, konfliktien ja kontrollitarpeiset olot vaikuttavat siihen, millä tavoin valtaa jakaantuu, ja millä tavoin tarvetta ottaa valtaa käyttöön.
Koskee tietysti saamisia ja merkityskäänteisesiä tilanteita yleensä, ei vain uhkaavia tilanteita.
Ilmoita asiaton viesti
Maailmassa on ihmisiä jotka eivät pysty pitämään puoliaan. Se on tosiasiasia. Ja avun tarpeessa oleva ihminen on kulu, ja tulonmenetys. Siitä ei saa taloudellista hyötyä muuten kuin löytämällä joku taho joka haluaa maksaa niiden ihmisten auttamisesta. Markkinat eivät itse hoida kuntoon tuottamatonta toimintaa. Markkinat toimivat kuin villi luonto, ja hankkiutuvat moisesta taakasta eroon.
Taloudellinen tasa-arvoisuus ja oikeudenmukaisuus markkinavetoisessa kilpailuyhteiskunnassa on mielestäni jokseenkin ristiriitainen ja absurdi arvoliberaali sotku, johon ollaan päädytty kun lopullinen tuomiovalta asiassa kuin asiassa on luovutettu taskulaskimelle.
Ilmoita asiaton viesti