Kun opettelet laskemaan varpaiden lukua – Pelastavatko säännöt epävarmuuksilta?

Rajojen asettaminen ei ole haasteellista vain kokemattomalle, vaan nämä samaiset haasteet koettelevat myös kokeneita. Kyse ei ollut koskaan voimavaroista, vain voimavarojen järjestelyistä ja kohdentamisesta.

Epävarmuus on elämäntarina, syvä avaruus ja kaikkeuden laidat, herkkyys voimana, aistit kartoittamassa tuntematonta seutua. Uudestisyntyminen on kykyä sopeutua, katsoa maailmaa kuin vastasyntynyt: miksi muutoin lapsi kykenisi oppimaan nopeammin, sisäistämään annetun tiedon kuin salamaniskusta.

On vilpillistä väittää tietävänsä omat rajansa ennen kuin on koetellut itseään, mutta oltava tietoinen myös valinnoista, jotka saattavat määrittää elinvuosia. Mielen kyky avautua tarvitsee ensin perusteluja, tottumus ja vanhat kaavat on voimavarojen säästämistä – tuttua ja turvallista, mutta antavatko ne elämällesi merkitystä?

Mikä on surullista? Se että koetteli omia rajoja ja kestokykyä vai se, että ei koskaan haastanut itseään, koska pelkäsi vastoinkäymisiä? – Et tainnut koskaan saada tukea?

Sisäinen rauha on lahja: kyky keskittyä suuren epävarmuuden keskellä suurinta, mitä voi saada perintönä vanhemmilta, joka tarjoaa enemmän kuin varmistettu asema yhteiskunnassa – raha ja valta.

Mitkään säännöt eivät meitä pelasta, ne tekevät ihmisestä vain ylpistyneen ja suuriluuloisen, vain herkkyys ympäristölle ja kyky elää myötätunnossa voivat suoda armahduksen.

0
Mikko Marttila

Ilman vapautta ei ole vastuuta.

"Vapaus on vastuun perusta, itseohjautuvuuden lähtökohta, kestävän kehityksen kulminoituma."

Minä luulen tietäväni, siis ehkä olen, ehkä en...

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu