Kuollut orja paras orja? – Talouden omituisia ” koukeroita”

Talous sanana juontaa ilmeisesti talosta, jota pitää hoitaa ja ylläpitää? Varmasti en tiedä, mistä sana on saanut alkujuurensa, mutta ajatus talosta, jossa on asukkaita ylläpitämässä talon kuntoa, voidaan äkkiä vetää ajatuskaava tai verranto ”kansakunnasta.”

Yleisesti ajatussuunta on ollut esimerkiksi nykyisessä mallissa, että taloa on pidettävä kunnossa – kasassa, sillä kansalla, joka talossa asustaa. Tätä verrantoa heijastellessa tilanne, jossa väki lisääntyy, voisi kuvitella myös työn vähenevän? Mutta talousopillisesti tämä ei näytä pitävän paikkansa, koska ilmeisesti talonväen lisääntyessä on pidettävä myös talojen seiniä pystyssä lisäämällä tunteja tai muuten naapuri tulee ja vie työpaikat?

KiKy?

Väsymykseen saakka on kai jankutettava, että talous ei tunnista tarvetta, sillä se on luotu sääntöpohjalle, jossa vahva oikeutus lain voimalla on valmis, vaikka tappamaan kansakuntia, jotta velkojat – toisin sanoen sijoittajat saisivat rahansa, vaikka sijoittamiseen kuuluu oleellisena osana riskit ja riskien tiedostaminen, eli mahdolliset luottotappiot.

”Tuotot ovat yksityisiä, tappiot kansallisia.”

David Graeberin teos ”Dept”, paljastaa, kuinka taloudenpidolla näyttää olevan vahva hyvään ja pahaan perustuva oikeutus perittäessä velkoja, mutta ei mitään todellista perustelua sille, miksi

kansakunta joutuu velkojen takia kurimukseen ja suoranaiseen taloudellisesti oikeutetun kansanmurhan kohteeksi, koska velka…

Suosittelen perehtymään, vaikkakin myönnän itse lukevani vain tiivistyksen…

https://www.netn.fi/sites/www.netn.fi/files/netn161-05.pdf

Mikko Marttila

Ihmisyydestä, uskomuksista ja yhteisöperustoista kiinnostunut kuntapuliukko. "Vapaus on vastuun perusta, itseohjautuvuuden lähtökohta, kestävän kehityksen kulminoituma."

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu