Mikä on pahin virhe painonnostossa on myös pahinta taloudelle.

Rykiminen kuulemma on huonoksi äänihuulille, ja on myös sanottu samaa painonnostossa, että nivelrikkoa pukkaa, jolloin haluttu tavoite muuttuukin päinvastaiseksi. Niin myös taloudessa pitkänajan ennuste ja vakaus luo edellytyksiä lihasten kasvulle, jota voi sitten pullistella vaikkapa tanssilattialla.

Puhuttaessa rahasta unohdetaan järjestelmällisen usein myös pohja, johon koko sopimusjärjestelmä – raha, perustuu. Katsottaessa tilastoja voidaan – ei niin yllättäen – havaita, että talouden luottamuksen kertoimet eivät ole parhaalla mahdollisella tolalla johtuen talouden jyrkästä rakennemuutoksesta, jossa Venäjän hyökkäyksellä on ollut oleellinen vaikutus. Onpa tuota vihjailua tullut myös Euroopan keskuspankilta, että koronnostojen paine kasvaa kuluttajahintojen nousulaukasta johtuen yhä kiihtyvämmällä tahdilla.

Tällä hetkellä työmarkkinajärjestöjen sopimuksia on vielä auki ja samaan aikaan eduskuntavaalit on tulilla, joten nähtäväksi jää kuinka tujut pannukahvit tulee. En voi olla nostamatta esille jo pelkästään Elinkeinoelämän keskusliiton ja työnantajapuolen ehdotonta näkemystä tulopoliittisen kokonaisratkaisun hautaamispuheista – joka myös toteutettiin, jolloin työmarkkinajärjestöjen vapaa kelluttaminen on johtanut siihen niin kutsuttuun kilpailutuskierteeseen, missä nyt ollaan.

Ei voi olla liioin yllätys, että kun julkisten alojen palkkaratkaisut saavuttaa jonkin tuloksen, on aikatodennäköistä vientivetoisten alojen palkankorotusvaatimuksien olevan vähintään saman verran, mutta aika todennäköisesti huomattavasti enemmän – jostakin ne verotulot valtion kassaan pitää kaapia.

Ja sitten on se toinen puoli eduskuntavaaleissa, joissa onneksi NATO-keskustelut on käyty ja siirrytään niihin tylsempiin asioihin, niin kuin esimerkiksi talouden sopeutustoimet.

Niin kuin todettu, tempoileminen raskaita painoja nostettaessa lisää nivelrikon riskejä, ja sama koskee myös julkisen talouden sopeutustoimia. Kehtaisin melkein väittää, että julkisen talouden sopeutustoimissa määrää suuremmaksi tekijäksi nousee johdonmukaisuus ja pitkänajan ennuste – laihikset eivät toimi, vaan johtavat jojoiluun. Tästä syystä väittäisin, että oli se hallituskokoonpano mikä tykkää seuraavalle nelivuotiselle, niin tässä julkisen talouden sopeutuksessa pitäisi katsoa pitkänajan ennustetta sen sijaan kuin että pakotetaan kaikki kaurapuurolinjalle.

Ja pakkohan se on vielä kerran muistuttaa, että ainahan voidaan kurottaa siihen pölyttyneeseen 90-luvun hyllyyn ja tempaista esille se tulopoliittinen kokonaisratkaisu seuraaville sopimuskierroksille, mutta epäilen kyllä vähän että kilpailutushokemat ovat saaneet monet unohtamaan luottamuksen merkityksen vakaan kasvupohjan edellytyksenä.