Miksi saalisteluhinnoittelu on ongelma? – Kiinan markkinahäiriköinti ja sotilaallinen uhka Taiwanin salmella

Yhdysvaltojen suurpuolueita yhdistävä tekijä on Kiinan uhka maailmanmarkkinoilla valtioelvytteisellä saalisteluhinnoittelulla, jonka eräs oleellinen osatekijä on tietenkin Taiwanin salmen kiistakysymys sekä BRICS-maiden ongelma.

Kapitalismin eräs heikosti – ehkä aatteellisista syistä – tunnistettu ongelma on määräävän markkina-aseman ongelmat, jonka periaatteilla alunperin matalat hinnat ovat toimineet houkuttimena, jonka avulla kaapataan kauppaosuuksia joihin oleellisena osatekijänä usein kuuluu myös luonnonvarojen saatavuuden varmistaminen sekä yksinoikeudet näihin luonnonvaroihin.

Kiina valtiokapitalistisena sekä yksinvaltaisena hallintona kykenee toimimaan pitkäjänteisesti sekä päämäärätietoisesti – ilman, että ”demokratia on häiritsemässä” – kohti määräävää kauppa-asemaa, jossa ”sisäiset ongelmat” on lakaistu maan alle, mukaan lukien ammattiyhdistysliike. Tämän ilmiön tunnistaminen ja havaitseminen myös maailmanlaajuisesti muuttuvassa ilmapiirissä on johtanut demokratian kriisiin, sillä Kiinan kasvavaan valtaan ei herätty ajoissa ilmeisesti siksi, että uskottiin kapitalismin pyhyyteen niin Euroopan unionissa kuin Yhdysvalloissa ja tartuttiin Kiinan syöttiin jo vuosikymmeniä sitten.

Demokratia kohtasi pahimman uhkansa kaksituhattaluvun loppupuolella ennen vuotta 2008, kun säännöstelyä rahoituskaupasta löysättiin ja pääomakaupasta tulikin isäntä eikä renki. Suuri puhallus ja varallisuuden uusjako käynnistettiin kun valtiovaltojen ote sääntöoikeudessa – ehdoton valta – murrettiin Yhdysvaltojen presidentti George W Bush Jr. ollessa vallassa ja riskin kantajiksi tulikin sijoittajien sijaan veronmaksajat: ”Mä tarjoon, sä maksat”

Nyt Yhdysvaltojen suurpuolueita yhdistävä yhteisymmärrys Kiinan talousvaikuttamisesta on kohdannut lakipisteensä, jonka suomin turvin Yhdysvallat ovat ryhtyneet suitsimaan kovalla kädellä Kiinan saalisteluhinnoittelua sekä tunnistaneet jo Kiinan sotilaalliset tavoitteet, mutta eivät edelleenkään – erityisesti Republikaanien riveistä – ole tunnistaneet pääomakaupan sekä määräävän kauppa-aseman saavuttamista varallisuuden kasautumisineen erääksi suurimmista kompastuskivistä demokratialle.

Kiina on jo horjuttanut maailmanmarkkinoita Venäjän tuella, joka aloittamalla sodan Ukrainassa on pyrkinyt ryöstämään lisää luonnonvaroja,  joilla taata Kiinan koneelle kipeästi tarvittua voitelua. ”Moninapaisen maailmanjärjestyksen synty”, jossa demokratia on haalea muisto menneisyydestä on jo käden ulottuvilla…

Olisiko Republikaanien aika katsoa peiliin ja tunnistaa superrikkaiden valta-aseman ydinongelmat nyt viimeistään sekä erottaa kauppaehtoisuuden ja pääomakaupan välinen ristiriita? Olisiko nyt aika tunnustaa varallisuuden kasautumisen uhka maailmanlaajuisesti, joka sysäsi kansanvallat sekasorron partaalle?