Minä vaadin sinua kunnioittamaan minua! Luuletko vaatimuksen toimivan?

”Koti, uskonto ja isänmaa”

Vaitiolon vahva kuristusote on vedota perinteeseen, jonka hylkääminen on lähimmäisen hylkäämistä: Tätä voitaisiin myös kutsua kiristykseksi. Tavan takaa sanotaan, että jollakin on pitkät perinteet ja siksi sitä tulisi jatkaa, oli tapa sitten kuinka vahingollista hyvänsä.

Ennakoitavuus on ihmismielen kannalta rauhoittavaa, siksi myös vahingolliset tavat saavat jatkaa, vaikka tavasta koituisi paljon harmia ja ristiriitoja, taisteluita ja itsetuhoisuutta. Tästä syystä myös moni lähisuhdeväkivalta jatkuu niin pitkään, kun hyppy tuntemattomaan on aina pelottavampaa, kuin pysyminen vakaasti väkivaltaisessa suhteessa. Pysyvyys voi lohduttaa, vaikka se olisi tuhoisaa.

Yhtälailla tunneperinnön ja omatunnon erottaminen voi olla vaikeaa silloin, kun on rakas ja läheinen ihminen, jonka vuoksi arvostelun tai tuominnan lausuminen voi olla hyvin vaikeaa – se tuntuu, kuin hylkäisi rakkaimpansa.

Kunnioittamisen käsite on mielenkiintoinen, sillä vanhan kannan mukaan ikä toi arvojärjestyksen, mutta tuleeko kunnioitus itsestään tai pitäisikö kunnioituksen tulla iän mukaan? Ikä tuo tietenkin tiettyä näkökulmaa elämään, mutta arvostus iän mukaan on vain osa valtajärjestysleikkiä, jossa ”ylempiään” ei saa arvostella. Ikä on siis ”diplomaattista koskemattomuutta”, jota voi surutta käyttää vaientamiseen silloin, kun altistuu arvostelulle. Minä kutsuisin tätä lähestymiskulmaa itsepetokseksi.

Oman toiminnan arviointi tarvitsee tuekseen avoimuutta, joka on myös tie ennen kaikkea parempaan itsetuntemukseen. Arvojärjestysleikit ovat vallankäytön välineitä, joilla on lyhyt, ummehtunut ja tukehduttava vaikutus niin yhteisöön, kuin yksilöön eikä palvele ketään.

Tasavertaisuus ei synny itsestään, se vaatii avoimuutta osakseen, joka on tasapainoisen elämän perusta. Suora puhe käsitetään usein tölvimisenä, vaikka se ei ole tarkoituksellisesti loukata, vaan pysäyttää miettimään omaa ja toisten suhdetta tunneperinnön ja omatunnon äärelle, avata itselle kipeitä asioita ja parantua.

 

0
Mikko Marttila

Ilman vapautta ei ole vastuuta.

"Vapaus on vastuun perusta, itseohjautuvuuden lähtökohta, kestävän kehityksen kulminoituma."

Minä luulen tietäväni, siis ehkä olen, ehkä en...

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu