Missä on se rauhanrakentaja niin sodassa kuin työelämässä?

Suomen Presidentti Sauli Niinistö sanoi asian aika tyhjentävästi uudenvuoden puheessaan näin vapaasti kääntäen, että vaikka sota nyt on kaikkien huulilla niin rauhasta puhuminen ei suinkaan ole heikkouden osoitus.

Presidenttiehdokas Stubb sanoi hiljattain myös vapaasti muotoillen, että Presidentin tehtävä on toimia mahdollistajana, eli pyrkiä pitämään neuvottelupöydät avoimena eikä ehdottomasti sulkea ovia, vaikka neuvottelutilanne näyttäisikin mahdottomalle tällä hetkellä.

Yhtälailla Presidenttiehdokas Li Andersson puhui hallituksen työelämälainsäädännön muutoksista, että näillä toimilla hallitus on ajanut itsensä työmarkkinaosapuolien kiistakapulaksi ryhtymällä työnantajajärjestöjen etujen ajajaksi ja on siis riitapukari eikä sovittelija. Kuinka viisasta on tällainen hallituspolitiikka?

Presidenttiehdokas Hjallis Harkimo puhui lasten järjestämässä presidenttitentissä hänen ihanteestaan, että jokaisella olisi töitä ( jolla miellään vielä kustantaisi omat elämänmenonsa) eikä työttömyyttä olisi, mutta kuinka mahdollinen on tällainen ihanne kysyntään ja tarjontaan pohjautuvassa työmarkkinaehtoisessa järjestelmässä? Eikös työelämän suhdannevaihtelut aiheuta väkistenkin ”between jobs” kaltaisia tilanteita?

Tosiasia työelämästä on sellainen, että valitettavasti verkostoituminen on oleellinen osa työllistymismahdollisuuksia, joka tahtoo tarkoittaa varsinkin silpputöitä tekevälle freelancerille, että usein huomattava määrä aikaa kuluu vain verkostojen luomisessa ja työmahdollisuuksien kartoittamisessa erityisesti luovan työn parissa. Tämä taas tarkoittaa, että sellainen joutokäynti, jota saatetaan pitää sosiaaliturvalla luuhaamisena onkin itseasiassa työmahdollisuuksien kartoittamista ja rakentamista.

Työttömyydestä ei päästä koskaan eroon sen enempää kuin sodistakaan, mutta mahdollisuutta rauhalle pitää aina pyrkiä rakentamaan siinä missä myös työllisyyden mahdollisuuksia tulee avata eikä sulkea, siksi työelämälainsäädäntöön liittyviä raippauudistuksia kannattaisi katsoa uusin silmin eikä ajaa ihmisiä sietämättömiin loukkuihin.

Kaikilla ei ole niitä verkostoja jos edes turvaverkkoja, siksi sosiaaliturva on olemassa, että niitä voimavaroja ei kadotettaisi lopullisesti, jotka on jo lapsuudesta koulutettu kohtaamaan työelämä.

Mikko Marttila

Aika on syvyyden luoja, todellisuus on ennakkokäsityksiä ympäristöstä, uskomuksia muodosta

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu