Mistä palkita – Yhteistyö vai ahkeruus?
Yhteiskunta rakennettiin voimavarojen jakamiseksi, kuinka siis päädytään tilanteeseen, jossa toiset menestyy ja toiset kaatuu?
On toki totta, että tietynlainen kilpailuasetelma toimii kaikkien kirittäjänä, jotta ei asetettaisi liian mukavasti, mutta kuvitelmat esimerkiksi yrittäjien omakätisesti ”imperiumin rakentamisesta” on Tuhkimo-tarina, jolla pyritään oikeuttamaan etuoikeuksia.
Esimerkiksi sodassa taistelleiden selviytyminen harvemmin on kiinni taidosta, vaan usein arvasta, joka jaetaan piipusta, miinoista, tykeistä ja ohjuksista, joista toiset selviävät ja monille arpajaisonni loppui heti ensimetreillä.
Kaikki yritykset on rakennettu olemassaolevan järjestelmän päälle, esimerkiksi Elon Muskin ”valtakunta” on lähtöisin Yhdysvaltojen tukirahoista ja DARPA:n tietojen jalostamisesta. Kumpi on siis kiitollisuudenvelassa, Yhdysvaltojen veronmaksajat vai Elon Musk?
Kukaan ei ole ”itseluotu”, vaan vanhempien, yhteisöjen ja yhteiskuntien luoma, kuin itseoppiva ihmishermoverkkojen kudos, hoivattu, rakastettu ja kasvatettu edeltäjien toimesta, miksi siis vaalitaan vielä uhrautuvien yksilöiden tai yrittäjien tarinoita?
Kuinka viisasta on palkita yksilösuoritteesta?
On ollut arvovalinta kouluttaa koko ikäluokka, josta on muodostunut inhimmillinen pääoma, kuinka viisasta siis on jättää heitteille, osattomiksi ja hyödyntämättömiksi kaikki tämä?
Onko suuri julkinen palveluala tehottomuuden merkki vai arvovalinta, joka rakennettiin riittävän rahoituspohjan olettamuksella?
Onko siis valtion alijäämä merkki tehottomuudesta vai riittämättömästä veropohjasta?
Kysymys ei ole lainkaan siitä mistä kirjoitat. Suomessa kaikki saavat mahdollisuuden menestyä mm taloudellisesti. Hyvin menestyvien työn tuloksista 50% uppoaa veroihin ja lakisääteisiin maksuihin. Se on melkoinen urakka yhteiskunnan hyväksi.
Ongelma yhteisvastuussa ovat mitään tekemättömät. Julkisella sektorilla on myös runsaasti vähän tekeviä. Tarvitaan toimia näiden tekemisen tehostamiseen.
Ilmoita asiaton viesti
” Hyvin menestyvien työn tuloksista 50% uppoaa veroihin ja lakisääteisiin maksuihin. Se on melkoinen urakka yhteiskunnan hyväksi.”
En ole tietämätön porrastetusta verotuksesta Suomessa, mutta se on kumma kun yrittäjiäkin on kuunnellut, että vaativat samanlaista sitoutumista yritykseensä kuin miten itse sitoutuvat.
Työriippuvuudesta harvemmin puhutaan, kun ihmisyksilöllä ei ole muuta sisältöä elämässään, että pitää paiskia 60-80 tuntia viikossa. Rajahaasteellisuus ei koske vain lapsia, tätä ongelmaa on myös aikuisilla kun eivät näytä ymmärtävän edes omia rajojaan, että paljonko jaksavat puskea työtä, ja tällä johdonmukaisuudella tietenkin odottavat myös työntekijöiden rikkovan itsensä ”yhteisen hyvän eteen.”
Eikö ylitöiden tekemistä voisi pitää suorastaan ahneuden merkkinä?
Jyrkästi porrastetun verotuksen lähtökohta tavallaan olisi nimenomaan ymmärtää jakaa painetta eikä ottaa ”marttyyrin viittaa” itselleen paiskomalla töitä mielipuolisesti. Eli yrityksiäkin pitäisi kannustaa palkkaamaan lisätyövoimaa eikä pusertamaan samoista ihmisistä lisää tulosta, siksi myös ”ylityöliksa” on olemassa työehtosopimuksissa, tarkoituksena on saada yritys miettimään lisätyövoiman palkkaamista.
Jaksan uskoa siihen, että valtaosa ihmisistä haluaa töihin ja ansaita oman elantonsa, kysymys on ennemminkin tarjonnasta ja surkeista työehdoista, ei ”laiskuudesta.”
Ilmoita asiaton viesti
Ja lisää tulee puremaan sitä yli 50%
Ilmoita asiaton viesti