Neuvostoliitto romahti kolmekymmentävuotta sitten, mutta asevelvollisuus elää yhä…

Perikristillinen peritaakan oppi on ohjaava rakenne vielä tänäkin päivänä Suomalaisessa yhteiskunnassa, jossa yhteiskunnalliset palvelut eivät suinkaan ole pyyteettömiä, vaan velvoitteita ja velallisuuksia, joihin synnytään tahtomatta.

Asevelvollisuusjärjestelmä on eräs keskeisimpiä kiristyksen ja syrjinnän muotoja, jossa peritaakka yhdistetään veritaakkaan – syyllisyyteen, jolla pakottaa nuoret miehet osaksi pakottamisen perintöä ja väkivaltaa.

Suomalainen asevelvollisuusjärjestelmä on kolmekymmentävuotta sitten vanhentunut – sitten Neuvostoliiton romahduksen, mutta siitä edelleen pidetään kiinni, kuin Lukasenko vallasta ja väitetään vielä Suomalaisen yhteiskunnan olevan osa ”länttä” – jota on hyvin vaikea uskoa!

Suomalainen asevelvollisuusjärjestelmä on rinnastettavissa Venäjän tai Valko-Venäjän vastaavaan… Mikä länsi?

Maanpuolustukseen liittyvä koulutusjärjestelmä on, kuin suuri koskematon, erilleen asetettu pyhättö, josta pitävät kiinni ikäloput, vanhat jäärät, eivätkä suostu tunnustamaan millään, että järjestelmä on auttamattoman vanha ja kenraalit ovat ampuneet itseään jalkaan.

Maanpuolustuksen voisi myydä paljon paremminkin, kun vain ymmärrettäisiin ensiksi uudistaa järjestelmää joustoisammaksi ja kaupata sitä vankeuden sijasta osana työ – ja koulutuselämää, vaikka mahdollistamalla kurssimuotoisuus osana arkea – viikonloppu ja etäkoulutusta.

Tämä on mahdollisuus, jolla löysässä hirressä roikkuminen voitaisiin estää ja palauttaa myös usko asekoulutukseen, josta voisi olla aidosti ylpeä – maanpuolustustahto, jolle on todella näyttöä!

Mikko Marttila

Ihmisyydestä, uskomuksista ja yhteisöperustoista kiinnostunut kuntapuliukko. Ilman vapautta ei ole vastuuta. "Vapaus on vastuun perusta, itseohjautuvuuden lähtökohta, kestävän kehityksen kulminoituma."

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu