Olet hyväksynyt kauneuden muodon osana puhtauskäsitystä – Kuinka vapaa olet todellisuudessa?

Muutosta tapahtuu kokoajan kaikkialla ympärillä, joista osa on elämälle edullista ja osa järkyttää perustuksia. Elämä on hengittänyt sitten yksisoluisten pieneliöiden kaloiksi, liskoiksi, linnuiksi ja lopulta kahdella jalalla taivaisiin kurkottaviksi ihmisiksi. Luonto suorittaa kokeita lajimuunnoksina, joista monet epäonnistuvat, mutta joskus myös satunnaisuudesta muodostuu menestyvä muunnoslaji.

Ihmisen kehitys ja muutos kiertolaisesta viljelyskulttuurin vaalijaksi, oli merkittävä vaihe ihmiskunnan kasvun kannalta. Mutta aivan niin kuin puilla, niin on myös kaikella elävällä kasvun rajat, jotka pakottavat muuttumaan voimavarojen puutteessa -, aivan niin kuin muinaiset maanisäkkäät kuolivat suuriltaosin sukupuuttoon meteorin iskettyä maahan, joka nosti tomumyrskyn pimentämään aurinkoa.

Ihminen itse on maanviljelyskulttuurin seurauksena kokenut tarpeelliseksi asettaa maankäyttöön liittyviä sääntöpohjia – lakeja, säännönmukaisuuksia –, ottaessaan enemmän tilaa viljelykseen, myöhemmin myös maan muokkaamiseen kauneuden ja muodon vuoksi.

Ihminen on asettanut kauneusihanteen, joka yhtälailla siisteyskäsityksen ohella, on oletettavasti luonut jonkin näköistä ennakoitavuutta ja turvallisuuden tunnetta, niin kuin nykyään ”värin tunnustaminen” kilpaurheilussa.

Lajiopin – rasismi – syntykehitys on helppo ymmärtää tämän menneisyyden varjossa, jossa ennakoitavuus ja yhdenmukaisuus – puhtauskäsitys, ovat muodostuneet sääntöpohjaksi alentavan isäntämaa-ajattelun ohella.

On huomattava, että elämän menestyminen on hyvin riippuvainen pennun kyvystä tunnistaa sukulaisuutensa ja siten emonsa, joka takaa elossasäilymisen edellytykset. Selviytymisessä myös syy siihen, miksi emän maito on huumaavaa ja koukuttavaa, jotta pentu palaisi takaisin emän nisälle vahvistumaan.

Ihmisen tarve tulla kuulluksi ja nähdyksi, on perustarpeita siinä missä myös ravinto, suoja ja puhtaus ovat. Yhteisöjen selviytyminen on riippuvainen ennustettavuudesta, jossa säännönmukaisuus ja laki nähdään yksinomaan tarpeellisuutena, vaikka yksikään sääntö ei tokikaan sanele yksilöiden käytöstä. Valvonta on oleellinen osa sääntöpohjaisen maailmankuvan kehitystä, joka toisinaan tarkoittaa myös voimatoimia tai pahimmillaan alistamista, nöyryyttämistä, häpäisyä ja eristämistä – väkivaltaa toisin sanoen.

Ennustettavuuteen kuuluu siis tietynkaltaisen käytöksen ja toiminnan yhdenmukaisuus – voitaisiin puhua ehkä käytöstavoista? – , joiden avulla pyritään luomaan turvallinen ympäristö, jossa kaikki osapuolet ovat selvillä menettelytavoista vuorovaikutussuhteissa. Ei liene outoa tai sattumaa, että muinaiset lait – uskonkirjat – määrittelevät käytöstapoja osana järjestäytyneen yhteiskunnan malleja.

Mielenkiintoista tietynlaisen yhteiskuntasäännön – uskonkäsityksien – synnyn kannalta on, kuinka paljon mainostettu ja väitetty tahdonvapaus todellisuudessa sanelee yksilön käytöstä?

Ihmisen perustarpeisiin kuuluu oleellisena osana nähdyksi ja kuulluksi tuleminen, joka tarkoittaa siten myös tietyn puhtauskäsityksen – nuhteettomuuden, kauneuden esittämisen muodon ja hyveen omaksumista.

Eli, kuinka paljosta yksilö luopuu ja uhraa yhteisöhyveiden alttarilla vain siksi, että ei kadottaisi uskottavuuttaan sekä ääntään osana yhteisöjen vallitsevia uskomuksia ja hyvekäsityksiä? Ja kuinka suuri vaikutus sillä on kehityksen kannalta – estääkö se parantamasta yksilöllisiä tavoitteita?

 

+1
Mikko Marttila

Ilman vapautta ei ole vastuuta.

"Vapaus on vastuun perusta, itseohjautuvuuden lähtökohta, kestävän kehityksen kulminoituma."

Minä luulen tietäväni, siis ehkä olen, ehkä en...

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu