Onko maailmassa voimavarapula?

Vähä laadukkaammissa sähköpolkupyörissä – noin 1500 euron yläpuolella olevissa -, on paineentunnistin polkimissa, joka vastaa polkijan voimantarpeeseen, kun pyöräilijä lisää voimaa polkimiin. Tällainen järjestelmä lisää polkupyörän käyttösädettä ja siten mahdollistaa pidemmätkin, jopa kahdensadan kilometrin matkat.

Talousjärjestelmä sen sijaan ei pyöri tällä periaatteella, että lisävoimaa tulee tarvittaessa, vaan näyttää vaativan lisää voimaa vakauttamaan vain talousjärjestelmän toimintaa ja perusteita. Ihminen on taloutta varten eikä talous ihmistä, on tunnuslause kuvaamaan nykyisen talousjärjestyksen oikeutusta.

Etäisyyttä ei ole ilman aikaa, aikaperustaisuus rajaa ihmiselämää ja siten myös niitä voimia, joihin ihmiskunta kykenee.

Voimankäytön tarve nykyisessä järjestelmässä nojaa enemmän tarjonnan määrään kasvattamiseen kuin kysyntään vastaamiseen, joka on maailmanlaajuisen rahajärjestelmän toiminnan – hintavakauden -, kannalta perusteltua, mutta voiman ylikulutuksen kannalta täysin kestämätöntä.

Luonnon kannalta järjestelmän pitäisi itseasiassa kannustaa pienentämään kulutusta, vähentämään liikettä, joka nostaa tunnetun tiedon mukaan lämpötiloja eikä lisäämään liikkeen määrää, niin kuin tällä hetkellä toimitaan.

Liikevaihtouskovaiset näyttävät hokevan kysynnän ja tarjonnan olevan sama, kuin tarve, ja perustelevat tällä myös työvoimakaupan – työmarkkinoiden -, toteuttavan ihmisten tahtoa, jolla myös perustelevat nykyisten työaikasääntöjen toimivuutta aivan niin kuin aikoinaan tehtiin teollisen vallankumouksen aikaan. Työaikalait eivät kuitenkaan tulleet jumalan tahdosta tai markkinoiden ”päiväkäskyistä”, vaan työtaisteluista ajassa, jolloin kaksitoista tuntiset työpäivät kuudesta seitsemän kertaa viikossa olivat työläisen kuluttavaa arkea.

Voimavarapula on rahajärjestelmän aikaansaamaa kupla, seurausta ohjausyksikön puutteesta, täsmällisestä, oikea-aikaisesta voiman kohdentamisesta pyöräilijälle ylämäessä, päämäärättömän kysynnän ja tarjonnan seuraamisesta, kansojen ja valtioiden valjastamisesta oravanpyörään, pakkotahtiseen polkemiseen, jossa heikoimmat oksennetaan ulos työkyvyttömyyseläkkeelle.

Työläisiä ajetaan loppuun päämäärättömällä haahuilulla, kuluttavalla, yksipuolisella kuormituksella, joka on kuulemani mukaan aika monen työyhteisön oireyhtymä. Voimavarojen oikea-aikainen kohdentaminen on työelämässä ongelma yhtälailla, kuin rahajärjestelmän ongelmana on tuotantorajojen puute, selkeä ympäristöön kytkeytynyt yläraja, jonka ylimenevä voima pitäisi uudelleen ohjata tarpeellisiin kohteisiin tai varastoida, mikäli mahdollista.

+4
Mikko Marttila

Ilman vapautta ei ole vastuuta.

"Vapaus on vastuun perusta, itseohjautuvuuden lähtökohta, kestävän kehityksen kulminoituma."

Minä luulen tietäväni, siis ehkä olen, ehkä en...

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu