Opinkaari, tosimies – Did you come here to learn or to die?

Lapsesta saakka ihmiselle opetetaan sääntöjä, kuin lautapeleissä, mutta kuka opettaa sinulle, miten käsitellä vaikeita tunteita?

Luuletko, että tunteiden käsittelyä voi opetella, kuin koulunpenkillä?

Mitä väliä on oikealla ja väärällä, kun on aika kohdata vastoinkäymisiä, pettymyksiä ja lopullisuutta?

Sikatilallinen, lihatuotantoa omavaraisesti kasvattava sanoi: ”Eihän se koskaan hyvältä tunnu, kun on aika ampua pultti teuraan päähän.” Valinta elämän ja kuoleman välillä – mihin meidät on koulutettu, jos ei vaientamaan tunteita järjen edestä?

Rukoilin aikoinaan jumalalta, että saisin kuolla täydessä ymmärryksessä, kuin kuolemaan tuomittu.

Sitten kävin keskustelua pitkäaikaisen ystävän kanssa ja kysyin häneltä, mihin hän uskoo – koska kaikkihan uskovat ”johonkin”, valmiina perustelemaan sitä, miksi usko ei väisty meistä koskaan ja miksi on järkevää uskoa jumalaan.

Olin kokenut pitempään, että ihmiset kunnioittavat vain järkeviä, älykkäitä ja perusteltuja kanssaihmisiä. Olin myös tiedostanut sen jo pitempään, että olen hyvin tunteellinen ihminen ja kaikkea muuta, kuin tosimiehen malliin sopiva.

Olen tunteellinen hölmö.

Odotin hänen sanovan, että hän uskoo ”koulutukseen” tai ”tieteeseen”, valmiina ”slamdunkkuumaan sen feissiin” tosiasioita, mutta sain vastaukseksi jotain muuta. Hän sanoi uskovansa toisten tunteiden kunnioittamiseen, joka oli vastauksena arvatenkin sellainen, mihin en osannut varautua – ”slamdunkkaus mun feissiin.

Kuka uskoo vielä tunteisiin?

 

0
Mikko Marttila

Ilman vapautta ei ole vastuuta.

"Vapaus on vastuun perusta, itseohjautuvuuden lähtökohta, kestävän kehityksen kulminoituma."

Minä luulen tietäväni, siis ehkä olen, ehkä en...

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu