Periksiantamaton, sinnikäs vai rajahaasteellinen?
Sinnikkyys on perinteisesti ihailtavana nähty piirre, jonka esikuvana toimii usein yksilöurheilija, joka haastaa omat rajansa – On sananta: ”Ihminen ei tunne rajojaan ennen kuin on koetellut niitä.”
Yritysmaailmassa samainen ajattelu usein tuntuu ajavan eteenpäin, sinnikkyys on asialleen omistautumista ja päämäärätietoisuutta, se on jalo pyrkimys kasvaa yksilönä, joka on esimerkkinä muille. Periksiantamattomuus on siis hyve – tavoitteellinen tila, jota ihaillaan ja toivotaan.
Omien rajojen tunteminen usein tarkoittaa sitä, että rajat pitää haastaa, mutta kuinka kalteva pinta on ajatus sinnikkyydestä, joka muuttuu kyvyttömyydeksi kunnioittaa toisten rajoja?
Ei on viivästynyt kyllä?
Johda tästä ajatus väkivallan käyttökynnyksen madaltumiseen…
0
Etelän maiden tavoille tulisi vähän oppia. Yrityksillä on tässä luontaista etuajo-oikeutta.
Turhaa jäädä passiivisaggressiiviseksi, kun voi reilusti käsitellä asioita. Koska usein ei voi kuin rikkoa,… ongelma tietysti on reaalinen.
On alueita, joilla tulee olla varovainen, koska rajoja ei yleensä ole, törmättävinä. Jos ihmismiljöö vahvana, käyttää tätä, … kyseessä on loukutus, kun toimintaa silti voidaan odottaa, ja aktiivisuutta.
Rotkoonajomeininki. Käytännössä näin suunnitelmallisia ei olla, nämä vain toteutuvat jotenkin.
Kulut ovat hyvin kivikautisen simppeleitä, vaikka eletään sivistystä. Näitä kohtaa toisaalta jokainen.
Ilmoita asiaton viesti