Pyörittääkö raha maailmaa, vai rakkaus – tai olisiko sittenkin velallisuus?

Monien haave on päästä velattomaksi, silti on sanonta: ”pakko ei ole kuin kuolla ja maksaa veroja.” Mistä tämä veroluonteisuus sitten johtuu, jos ei yhteisvastuusta?

Verot ovat velallisuuden muoto, voisi ehkä siis muotoilla niin, että velallisuudessa eletään kuolemaan saakka. Velattomuus voi toki olla mahdollista, mutta todellisuudessa velattomuudella ei poisteta velkaa maailmasta, vaan se kaadetaan ainoastaan toisten niskaan.

Maailmaa ei siis pyöritä raha, vaan velallisuus, velallisuus on välttämättömyys. Jos koko maailmantalous olisi velaton, tarkoittaisi tämä maailmantalouden halvaantumista. Velallisuus pohjautuu yhteiskuntaan, vaikka olisit velaton ei se tarkoita, että velallisuutesi lakkaa olemasta.

Esimerkiksi voi ottaa sanan ”velvollisuus”, joka tuntuu sukulaissieluiselle velka-sanan kanssa, jota käytetään yleisesti oikeuskäsitteissä ja tällä viitataan vastuuseen. Velvollisuus-sanan taakse kätkeytyy yhteiskuntavastuu, jonka voisi velallisuuskäsitteen yhteydessä kytkeä esimerkiksi vaikkapa ”työvelvoitteeseen.”

On aiemminkin viitattu ilmiöön, jossa joidenkin ihmisten pyrkimys on päästä ”eläkkeelle neljäkymppisenä” säästämällä, sijoittamalla ja tekemällä töitä päämäärätietoisesti tavoitteensa saavuttamiseksi.

Tätä ilmiötä voisi kutsua myös ”velattomaksi pyrkimiseen”, mutta ongelmaksi muodostuu työn tietynlainen ”pakkoluonteisuus”, sillä velattomaksi pyrkiminen tarkoittaa myös ”aatteelliseksi työttömäksi pyrkimistä”, joka saa monien kirjoissa aikaan paheksuntaa varsinkin silloin, jos kyseessä on yhteiskunnan tukiverkkojen hyödyntäminen. Mutta kuinka moni paheksuu sellaista henkilöä, joka on ”aatteellinen työtön”, eli tehnyt töitä päästäkseen eläkkeelle jo neljäkymppisenä?

Kyse ei ole loppupeleissä rahasta eikä edes velallisuudesta, vaan yhteiskuntavastuusta. Yhteiskunta on rakennettu toistemme kantamiseksi, se on samalla tapaa liittoutumista kuin vaikkapa Suomen tuore NATO-jäsenyys, jonka hyödyistä monet erityisesti Kansallisen Kokoomuksen edustaja on puhunut.

Totta toki on, että velan paisuessa tilaan, jossa oma pääoma ja tulovirta ei riitä kattamaan edes velanhoitokuluja, voidaan puhua jo velkaselvitystilasta. Silti velkaantumisen mörkö ja taakkansa alle romahtaminen nähdään yksinomaan velanottajan syynä, vaikka ylivelkaantumisen taakkana voi olla myös yllättäviäkin asioita esimerkiksi maailmanvelan osalta, joka saattaa liittyä esimerkiksi huoltosuhteiden vääristymään ja ikuisen kasvun olettamaan.

Toisaalta taustalla voi myös olla tahoja, jotka jättävät velkansa maksamatta – tarkoitan tässä yhteydessä pakkomielteisiä veronkiertäjiä, joita löytyy yleisesti tahoista, joilla on varaa maksaa aggressiivisesta verosuunnittelusta huomattavia summia talousasiantuntijoille kiertääkseen yhteiskuntavastuutaan.

Pitäsikö siis ”velkasanan” sijaan kysyä, kuka kantaa vastuun tästä kaikesta?

Mikko Marttila

Aika on syvyyden luoja, todellisuus on ennakkokäsityksiä ympäristöstä, uskomuksia muodosta

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu