Reagan – Sääntelyn vapauttamisen seuraukset pohjoismaisen hyvinvointijärjestelmän alasajossa.
Pohjoismainen hyvinvointivaltio oli pitkään menestys niin Suomessa kuin Ruotsissa, mutta sitten kahdeksankymmenluvun maailmanlaajuisen rahoitusjärjestelmän vapauttamisen sääntelystä johtaneen valtioiden osalta ongelmiin.
Uusi järjestelmä pakotti valtiot toisensa perään huutokauppaan, jossa rahoitusjärjestelmä kulki edellä ja kansanvalta hattu kädessä perässä: Viimeistään yhdeksänkymmenluvulla Suomikin sai maistaa kelluvien kurssien hintaa, joka käynnisti uudistamishankkeet valtion rahoituspolitiikassa ja johti valtioiden kilpailuttamisen kulta-aikaan.
Valtioiden merkitys muuttui, joka johti koko valtiojärjestelmän kyseenalaistamiseen ja tuomiovallan uudelleenjärjestelyyn, mutta oli silti kaksiteräinen miekka, sillä kansainvälistynyt järjestelmä auttoi toisaalta itsevaltaisen Neuvostoliiton kaatumiseen mutta toisaalta kyseenalaisti myös itsenäisten valtioiden säätelyvallan sekä oikeusjärjestelmän tuomiovallan: Valtioita pystyi huutokauppaamaan rahavallan ehdoilla.
Viimeistään vuoden 2008 luottolama viimeisteli rahoitusjärjestelmän niskalenkin valtioista sekä kansanvallasta, kun katteettomien lainojen myöntäminen Yhdysvalloissa asuntalainakuplassa paljastui.
Yhdysvaltojen keskeinen asema rahoitusjärjestelmässä ei koskaan kadonnut, vaikka dollari irroitettiin kultakannasta sitten seitsemänkymmenluvun Nixonin aikakauden, sillä 8000 tonnin kultavarantojen turvin suurvalta on edelleen kiistaton maailmankaupassa.
Yhdysvaltojen sisäinen hajaannus sen sijaan on lähtenyt laukalle sitten Reaganin sääntelynvapautusohjelman ja katoavan keskituloisten myötä, joka on johtanut mahdollisuuteen ostaa ääniä ja valtaa kansanvallan kustannuksella.
—————————————————————————————————————————————————————
Näiden tapahtumien lyhyen kertauksen myötä voidaan palata muun muassa Suomen valtion nykyiseen rahoitusvajeeseen ja syihin, jonka vuoksi kansanvalta rapistuu eikä äänestyslipukkeen arvo ole kohta sen parempi kuin ruplankaan arvo maailmankaupassa: Ongelma on riittämättömässä veropohjassa – ennen kaikkea riittämättömässä pääoma – ja varallisuusveropohjassa.
Kansanvallan rapautumisen estämiseen tarvitaan kansainvälisiä säädöksiä, tässä Euroopan unioni on keskeinen toimija ja Europarlamentikoiden tehtävä hyvin keskeinen.
En tiedä onko syytä muistuttaa, mutta valtioiden säätelyvallan katoamisen myötä katoaa myös rauha, sillä varallisuuden keskittyminen harvoille johtaa väistämättä sotaan mikä on hyvin luontevaa sekä odotettavaa. Tällöin suuri joukko osattomia on kärsimysnäytelmän keskiössä samalla, kun rahavalta vetää naruista taistellessaan olemassaolostaan maailmassa.
Rauha ja tasapaino ovat sama asia, tasapainoa ei saavuteta ennen kuin varallisuuden jyrkät erot tasaantuvat. Jos itse saisin päättää maailmantilasta sanoisin, että yhdenkään ihmisen varallisuus ei saisi ylittää maailman köyhimmän valtion kokonaiskansantuottoa…
…Mutta onneksi minulla ei ole yksin sellaista valtaa päättää asioista.
Kyllä se rapautuminen oli jo alkanut eikä johtunut Reaganista eikä Thatcherista.
Ilman näitä kahta eläisimme kovin erilaisessa maailmassa eikä välttämättä paremmassa.
Mainita voi että näistä kahdesta Thatcher oli se jolla oli enemmän ruutia ja näkemystä.
Ilmoita asiaton viesti
On yleisesti ajateltu, että kehitys tapahtuu aina parempaan suuntaan – tämähän on toki tulkinnallista -, mutta kaikessa ikävässäkin on yleensä valoisat puolensa ainakin sen suhteen, mikä toimii ja mikä ei.
”Tear down that wall” oli tietynlainen käännekohta, joka varmasti monille oli hyvä hetki, mutta toisaalla silläkin oli arvaamattomia seurauksia varallisuuden uusjakoon maailmassa.
Putin oli yksi heistä, jotka näki oman hetkensä olevan käsillä, liikevoima oli hyödynnettävissä ja tiedustelu-upseerin tiedot käytettävissä.
Tieto on valtaa.
Ilmoita asiaton viesti