Tuloveronkevennys – Veropopulismia vai viisasta taloudenpitoa?

Elämä syntyi todennäköisyyksistä, jota ei voi kiistää. Kehitys oli sattumankauppaa, 6 sukupuuttoa ja miljardeja vuosia aikaa. Jostain syystä ihminen haluaa uskoa suunnitelmalliseen elämään – ja vielä hullumpaa, kohtaloon joka kiistää valinnan ja tahdonvapauden, ilmeisesti siksi, että elämä ei olisi niin epävarmaa ja tyhjyyden valtaamaa.

Ihminen ei syntynyt valinnasta vaan sattumasta, ihmisen moraalinen pohja toki oli alunperin sattuman luoma, jonka ansiosta ihmisestä tuli ympäristöään voimakkaimmin muokkaava eloperäinen ja tietoinen voima.

Toisin kuin elämän kehittyminen alunperin elottomalle alustalle, talous on ihmisen luomien käytänteiden temmellyskenttä, joka jo kokemuspohjaisesesti on todettu sääntelemättömänä kehityksen loppuna, eli varallisuuden kasautumisena harvoille.

Verotus on keino ohjata ostokäyttäytymistä kuin myös ohjata varoja kansanvallan tahtotilaan, eli valinta on moraalinen toisin kuin luonnonvalinta, joka on sattumanvarainen.

—————————————————————————————————————————————————

Kun käydään keskustelua esimerkiksi tuloverokevennyksen määrällisestä elvytyksestä, joka arvioiden mukaan on vain noin 200 miljoonaa euroa kokonaisveropohjasta, voidaan helposti todeta ettei kyseessä ole kummoinen klommo valtion velkataseissa. Mutta kaikki valtion keräämät verotulot ovat rakennettu vuosien saatossa ennemminkin täsmäverotuksen keinoiksi, ei määrällisesti valtiontalouteen ratkaisevasti vaikuttaviksi osatekijöiksi yksistään.

Eli lähtökohtana pitäisi olla reilumpi verotuskohtelu, jolla pidetään huolta että perustuslakiin kirjattujen perusoikeuksien lähtökohdat ovat taatut, kuin myös että kansalaisiin sijoitetut eurot – inhimmillinen pääoma, tuottaisivat myös euroja takaisin ja näin valtiontalous pysyisi tasapainossa.

Koulutus on oleellinen osa kasvua, riittävä veropohja on tämän takana, tästä syystä myös jyrkästi porrastettu tuloverokäytänteellä pyritään osaltaan takaamaan, että kaikki työt todellakin kannattavat. Kansainvälinen kauppa ja työmarkkinoiden palkkaus harvemmin seuraavat tarvepohjaa, sillä tuottoisimmat ja lupaavimmat alueet on tuotekehityksessä ja kekseliäisyydessä, ei perustehtävissä ja ylläpidossa, josta koostuu valtaosa yhteiskunnan työtehtäviä, muun muassa terveydenhuolto.

Silti nämä yhteiskunnan selkärangat, huoltovarmuus ja sosiaalipalvelut, ovat ratkaisevassa asemassa yhteiskuntavakauden ja ennustettavuuden turvaajina. Tiedettiin tämä jo muinaisessa Roomassa, kuinka keskeistä oli niinkin tyhjänpäiväinen työ, kuin jätehuolto…

Nyt ilmeisesti eteenpäin nytkähtänyt yhteiseurooppalainen yhteisöveropohja on hyvä alku verokeinottelun suitsimiselle, sillä suurimmat veropakolaiset ovat suuryrityksiä, jotka ovat suunnanneet huomattavia voimavaroja hyökkävään verosuunnitteluun, jolla kiertää yhteiskuntavastuutaan.

Kasvua syntyy myös sijoittamalla, mutta vastuuton sijoittaminen synnyttää vain sotia, tämäkin olisi pitänyt valjeta jo ajat sitten. Mikä on se taho, joka on moraalisena selkärankana pitämässä huolta, että sijoittaja tietää vastuunsa, jos ei todellinen kansanvaltainen yhteenliittouma?

Eli verotuksen pitää myös olla vastuullista, joka tarkoittaa ettei verokeinomenetelmät ole vain valtiontalouden tasapainoksi, vaan myös oikeudenmukaisuuden jakajaksi. Pienistä pisaroista kasvaa suuria meriä, yksi yksittäinen vero ei määrällisesti ole välttämättä paljoa, mutta se on oleellinen osa veropohjan kokonaisuutta, jolla oikeusvaltiossa pitäisi olla ennen kaikkea moraalinen ulottuvuus.

Rajallisissa voimavaroissa kyse on todellakin voimavarojen jakamisesta, jätetäänkö se evoluution tai jumalan ohjattavaksi, vai käytettäisiinkö kansanvaltaisuutta ja ymmärrettäisiin valinnan merkitystä, siinä sitä pohtimista.

Pieni korjaus lapsokseen 29.10