Tunnottomuus omaan lihaansa – Mikä aiheuttaa todellista vahinkoa?

Niin perustavanlaatuinen osa ihmistä, läheisyys ja koskettaminen, ei koskaan olisi voinut tulla yhtä selväksi, kuin tänä aikana, kun ihmisten kokoontumisvapautta rajoitetaan jopa maailmanlaajuisesti koronaviruksen takia.

Tämä aika aiheuttaa todellista kipua, jopa itsetuhoa.

Kosketuksella voi olla parantava vaikutus, se lievittää kipua, sen pitäisi jokaisen lääketieteen parissa työskentelevän tietää, uskovainen tai ei. Kuolevan potilaan viimeisiä katumuksia monen papin mukaan on kosketuksen vähyys: Lihan ja hengen yhteys on ilmeinen.

Lopullisuus ei koskaan voisi tehdä yhtä selväksi sitä, mitä välittäjäaineet ihmisen kehossa tekee, kun läheinen kuolee. Kipu on todellinen.

Silti saa kuulla avauksia ainakin joiltain lääketieteen parissa työskentelevältä, että yhdenvertaisuus ja oikeus omaan kehoonsa, keholliseen itseilmaisuun ja kumppanin valintaan, ei muka olisi ihmisoikeus – että Pride-viikko olisi ”aivopesua.”

Selitys tähän sokeuteen on yksinkertainen, opinkappaleet ja moraalinen oikeutus, joka estää yhteyden toiseen tuntevaan – myötäelo, joka sammutetaan omaan lihaan oikeutuksella.

Usko on henkilökohtainen ja siihen tulee olla vapaus, mutta kehollinen itsemääräytyminen on todellakin ihmisoikeus, jonka riistämisellä oikeus elämään voidaan yhtä hyvin peruuttaa kaikilta ihmisiltä.

Tässä selkeä ero uskomusoppien ja ihmisen ruumiillisen todellisuuden välillä.

Mikko Marttila

Ihmisyydestä, uskomuksista ja yhteisöperustoista kiinnostunut kuntapuliukko. "Vapaus on vastuun perusta, itseohjautuvuuden lähtökohta, kestävän kehityksen kulminoituma."

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu