Tuntisitko myötätuntoa, surua ja mielipahaa toisen surun vuoksi ilman moraalioppia?

Tämä aika maailmasta opettaa yhä enemmän ihmisyyden perusteita, kun yhteiskuntia suljetaan ja eristetään, kasvomaskeja käytetään ja siten piilotetaan oleellista osaa kehonkielestä.

Ongelmia on nähty myös verkkokeskusteluissa, joissa piilomerkitykset – kehonkieli ja ilmeet, ovat näkymättömissä, johtaen kärjistymisiin, jopa väkivallantekoihin. On myös tehty syy-yhteyksiä rattiraivon ja nettiraivon välillä, joissa tunneilmaisun rajoitukset johtavat jyrkempiin ilmaisumuotoihin keskusteluissa, kuin myös tienpäällä.

Kyky tuntea myötätuntoa ei ole mitenkään kytköksissä oikean ja väärän oppeihin, vain avaamista aisteille, joka on luontainen perusominaisuus lapsilla ja eläimillä. Monet kutsuvat lapsia myös viattomiksi, joka tosin on ilmaisumuodossaan ennemminkin moraalinen ja lainopillinen, kuin totuudenmukainen.

Korkeampien henkisten arvojen päämäärä oli todennäköisesti alunperin yhdistää yhteisöjä yhteiskunniksi, joita yhdistäisi jonkin näköinen tiekartta, oikean ja väärän oppi, väistämisvelvollisuudet ja oikeudet, jotta yhteiselo olisi mahdollisimman mutkatonta. Valitettavasti oppirahoja maksetaan vieläkin uskonopeista, jotka ennemminkin repivät yhteisöjä kuin yhdistävät.

Muun muassa raamattu pitää sisällään laskennallisia(esimerkiksi piinluku, joka tunnettiin jo kaksoisvirtainmaalla) ja lainopillisia määreitä, joiden päämääränä oli oikeudenmukainen maanjako, mutta joka sääntöpohjaisen ehdottomuutensa (puhumattakaan luonnonalaisuuksien suhteen – kuka määrää sateita?) vuoksi johti kaikkea muuta, kuin yhdenvertaisten mahdollisuuksien luomiseen.

Olisiko ihminen huolissaan ympäristöstä, jos häntä ei olisi olemassa?

Kaikkiaan ongelmat eivät koskaan olisi tulleet näin mittaviksi ilman teollista vallankumousta, joka oli keksintönä sarjatuotannollista tasalaatuistamista ja siten esisoittoa vakiomitoituksille, joissa inhimmillinen tekijä poistetaan: eli tosiasiallisesti ihmisen osuus ympäristöön poistetaan.

Onko yllättävää, että lajiopilliset arvot otettiin osaksi yhä kasvavia kansallismielisiä voimia?

Ja kun teollisen mittakaavan vakiottaminen tuli osaksi yhteiskuntia työpaikkakäsityksineen – jota ei muuten tunnettu ennen teollista vallankumousta viljelykulttuurissa, oli vain odotettavissa myös työläisten vakioittaminen, koneellisen toimintaperiaatteen ulottaminen ihmiseen ja kasvavan kilpailun tuottaman paineen, kuin myös lajijalostuksen soveltaminen ihmiseen kansallisuusperiaatteineen.

Kaikkiaan kyky tuntea on nyt se ainoa erottava tekijä koneen ja elollisen välillä, sillä koneet kyllä jo toki tunnistavat, mutta eivät varsinaisesti tunne, vielä. Miksi vallitseva ajatussuunta on edelleen uskoa oikean ja väärän ohjelmointikieleen, tunneperustaisen, aistillisen elämän sijaan?

 

0
Mikko Marttila

Ilman vapautta ei ole vastuuta.

"Vapaus on vastuun perusta, itseohjautuvuuden lähtökohta, kestävän kehityksen kulminoituma."

Minä luulen tietäväni, siis ehkä olen, ehkä en...

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu