Turmelus: Uskomus kurista on fasismin alkujuuri

Yhteiskunta jatkaa voimavarojen väärinkäyttöä, jonka todistus lepää jätteiden määrässä. Kieltäymys kohtaamasta jotain järkyttävää on luontaista, sillä se suojelee ihmistä lamaantumiselta.

Siksi myös voimavarojen vahingollista käytöstä voidaan jatkaa pitkään, koska tekojen kohtaaminen ja vastuun kantaminen tarvitsee ensin turmiollisen käytöksen oikeutuksen purkamista. Tästä syystä myös keskitysleirien joukkotuhon kieltäjiä on vielä, sillä oman tapakäytöksen ja tunteen välinen ristiriita on kätkettynä oikeutusten verkossa.

Harkinnalliseen tuhoamiseen vaaditaan aina oikeutus aivan niin kuin myös ympäristön turmelemiselle.

Suru on kovin väärin kohdeltua, sillä useimmat näkevät surun vaiheena, joka täytyy kärsiä ja käsitellä nopeasti, vaikka surun syvin luonto on työstää järkytystä.

Itsetuhoisuus on seurausta itsehallinnon menettämisestä, johon kuuluu kaikki itselle ja ympäristölle aiheutettu vahinko. Itsetuho ei ole mahdollinen ilman oikeutusta ja tämän oikeutuksen piiriin kuuluu kaikki turmiollinen käytös.

Se ei ole kurin puutetta, vaan seuraus kurituksesta. Se on väkivallan alkujuuri, joka syntyi pakotteiden ja piittaamattomuuden puristuksissa.

Väkivallan syvin luonto on tehdä uhristaan näkymätön ja tässä väkivallan muodot vaihtelee puhtaasta murhasta toisen ihmisen mitätöintiin. Tämä mitätöinti on kehollisen koskemattomuuden väkivaltaista murtamista, joka on nöyryytyksen perimmäinen piirre: Saada toinen häpeämään omaa olemassaoloaan, vaientaa hänet lopullisesti.

Yhteiskunnalliset hallintotavat – uskomatonta kyllä, perustuvat edelleen ajatukselle, jossa ihmisiä pidetään kurittomina lapsina, joita tulee pakottaa ja ohjailla,vaikka tämä toimintatapa on itse asiassa väkivallan syntysija.

Ihmisen koko olemassaolon perusta on heijastaa ja tulla heijastetuksi, joka tuottaa mielihyvää, eli mielihyvän välittäjäaineita ja siten palkitsee yksilöä. Ihmisen kestävä toiminta perustuu aina mielihyvään, joka tulee itsensä ylittämisestä ja halusta oppia sekä nähdä heijasteensa toisista ihmisistä.

Lähtökohtani on itsekäs eikä muuta muotoa ole, sillä se on ainoa luontainen tapa lähestyä keskinäisvuorovaikutusta. Vahingollinen ja itsetuhoinen käytös syntyy sen sijaan epäluottamuksesta itseään ja toisia kohtaan, joka johtaa pakottamiseen ja voimatoimiin, eli koston kierteeseen.

Hallinto on luontaista silloin, kun se on yhdessä kehon ja mielen kokonaisuudessa, mutta vahingollista silloin, kun se tapahtuu ulkopuolisena edustuksellisuutena. Se on epäluottamuslause ihmisten kyvystä itsehallita omia yllykkeitään ja siten monen yksilön syöksemistä itsetuhoiseen käytöskierteeseen.

Ihmisen toiminta on aina kytköksissä omaan mielihyvä ja palkitsemisjärjestelmään, mutta väkivalta ja kurinpito tämän vastakohtaan.

Mikko Marttila

Ihmisyydestä, uskomuksista ja yhteisöperustoista kiinnostunut kuntapuliukko. "Moraali on aina valinta, vapaus vastuun perusta, itseohjautuvuuden lähtökohta, kestävän kehityksen kulminoituma."

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu