Työ vapauttaa? – Taloudenkierron kestämättömyydestä.
Taloudenkierron periaatteet noudattavat kaavaa, jossa tarkoituksena on nostaa sopimusten määrää ja kiertoa. Mutta ongelmalliseksi muodostuu tapa, jolla kaupan kokonaiskysynnän määrään pyritään vaikuttamaan, sillä rahan kierron lisääminen on suorassa suhteessa liikenteen kierron määrään. Tästä esimerkkinä valtion myöntämät kilometrikorvaukset, jolla pyritään takaamaan kattavaa työllisyyttä ja sitä myöten myös valtiontalouden vakautta.
Nähdäkseni taloudellisen tehokkuuden mittarina pitäisi toimia voimankäytön suhde aikaan, mutta nykyisen kaltaiset olosuhteet päinvastoin kannustavat lisäämään voimankäyttöä suhteessa aikaan syöttääkseen taloudenkiertoon lisää virtaa, joka on omiaan lisäämään luonnonvarojen kestämätöntä kuluttamista, kuin myös yksilöiden ja yhteisöjen ajamista loppuun.
Ihanteelliset olosuhteet pitäisi olla sellaiset, että tarvittava voima on mahdollisimman lähellä ajan säästämiseksi, joka ilmenee myös muun muassa haja-asutusalueiden autioitumisena ja kaupunkikehityksen tukemisena. Tämä lähestymiskulma on kuitenkin tarpeeton tai suorastaan vahingollinen, sillä jo pelkästään kyläyhteisöjen kyky itsejärjestäytyä on reilusti aliarvioitu voimavara.
Kaupunki vastaan maaseutu, on turha taistelu aivan niin kuin EU vastaan Suomi vääntö, sillä voimavarojen ankara keskittäminen ei vähennä voimavarojen kulutusta, vaan lisää kestämätöntä kulutusta taloudenkierron periaatteiden takia. EU-vastaisuus on kalteva pinta, jossa maaseudun kapinaa yritetään vierittää suuremman viaksi, vaikka maaseutu on autioitunut jo kauan ennen EU:a eikä syy ole muualla, kuin taloudenkierron valuvioissa.
Tartuntasairauksien eteneminen on suora vihje itse luonnolta siitä, miten talous noudattaa kysynnän ja tarjonnan lakia eikä suinkaan ihmisten tarpeita. Laskennallisista arvoista tulee oikean ja väärän arvoja – hyveitä suorastaan, joilla sovitetaan rikkomuksia: ”työ vapauttaa.” Talouden nykyisenkaltainen kierto on se tartuntasairaus, joka ei ota laantuakseen ennen kuin arvokeskiöön sijoitetaan ihmisten tarpeet ja luonnonkierto.
Taloudenkierto pitää ajatella uusiksi tavalla, jolla turhaa liikettä taloudenkierron edistämiseksi pyritään vähentämään eikä suinkaan lisäämään ja nostetaan ihmisten ja yhteisöjen tarpeet etusijalle.
Arbeit macht frei?
Ilmoita asiaton viesti
Ihmisten tarpeet ovat juuri se, mikä luo kysynnän ja tarjonnan lait.
Ilmoita asiaton viesti
Talouden kierto on pääasiassa sitä, että yhden ihmisen aika ja resurssit ei riitä siihen, että tekee kaiken itse. On tehokkaampaa antaa ihmisten keskittyä osaamaan yksi työ hyvin. Tätä on sitten laajennettu globaalisti, kun tehokkuuden nimessä esim. kodinkoneiden ja monien muiden kulutustavaroiden tuotanto on sitten ulkoistettu pääasiassa Kiinaan ruuan tuotanto sinne sun tänne yksittäisten tuotteiden osalta jne.
Koska verottaja haluaa aina siivunsa, ja varsinkin Suomessa yhteiskunnan lakisääteisten palveluiden tuottaminen maksaa jo aika paljon, niin sitten sitä verotetaan sieltä mistä saadaan, eli asumisesta, kulutuksesta (liikenne) ja palkoista.
Osaltaaan tämä on johtanut sitten siihen, että yksityisten ei usein kannatakaan enää ostaa näitä palveluita sellaisilta jotka sitä tekevät ammatikseen, vaikka se olisikin ehkä tehokkaampaa, kun näitä kuluja ei voi vähentää täysimääräisesti liiketoiminnasta niinkuin yritykset pystyvät. Raha ei sitten kierrä, muuten kuin ehkä globaalisti, ja sitten se sidotaan esim. asuntoihin tai usein ulkomaisiin osakkeisiin.
Asumisen kalleus myös vie rahaa mielettömästi kierrosta, ja tässäkin on verotuksella iso vaikutus. Noidankehästä on enää vaikea irroittautua, pitäisi aloittaa puhtaalta pöydältä, jotta omalla työllä voisi useampi menestyä.
Ilmoita asiaton viesti