Uusi maailmanvalta – Mikä on luottamustoimi?

Katsoin hetken luentoa TED-talkista, jossa Ian Bremmer niminen henkilö kävi läpi maailmanvaltoja sekä tapoja hahmottaa vyöhykkeitä. Perinteinen tapa on ollut katsoa määrääviä maailmanvaltoja, joista perinteinen kaksinapainen hahmottaminen on ollut sadan vuoden aikajanalla vallitseva Neuvostoliitto ja Yhdysvallat.

Viimeaikoina Neuvostoliiton romahdettua maailma ajautui jokseenkin yksinapaiseen maailmanjärjestykseen, mutta jonka vallitseva opinkappale on ollut” talous edellä – periaate” ikään kuin ”näkymättömänä kätenä”, joka ohjaa ihmiskuntaa.

Neuvostoliiton romahdus johti Venäjän sekasortoon, vaikka näennäisesti Venäjän valtio tunnusti kansanvaltaa. Käsitteet ovat kuitenkin hyvin hataria silloin, kun käytäntö osoittaa puheiden ja toiminnan ristiriitaa, eli kouriintuntuvasti entisen Neuvostovallan kansalaiset eivät hahmottaneet osallistavan yhteiskunnan todellisuutta. Entisestä Neuvostoliitosta tuli rikollisjärjestöjen taistelukenttä, omertan lakien hallitsema valta, josta myöhemmin muodostui Venäjän laajuinen rikollisjärjestö, varastamisen valtajärjestys.

Tämä samainen todellisuus vapauskäsitteessä näyttää jossain määrin leimaavan jopa kansanvaltaisiin maihin tuudittautuneita – muun muassa Suomea, sillä hyvin helposti saattaa erehtyä pitämään vaikkapa vapautta luonnonalaisuutena ja itsestään selvyytenä, niin kuin pitkäaikaista kumppaniaan. Luonnonvalinta on monille ehkäpä tuttu käsite kehitysopista, joka on erilaisten ominaisuuksien jatkuva testikenttä, mutta ei ole sama kuin vapauskäsite, joka on ihmisen valitsema arvopohja.

Valtiokäsityksen vakiinnuttua viimevuosisatojen aikana on käyty ja käydään edelleen taistelua siitä – valtiosta riippuen, mikä on yksittäisen kansalaisen itsemääräytymisoikeus ja vapaus. Valtiosääntöoikeus – lakiin perustuva hallintomenettely on tuttua sikäli, että oikeus tuo mukanaan aina velvoitteen, mutta vapauskäsitteenä vieroksun velvoite-käsitystä ja korvaisin sen vastuu-käsitteellä.

Sikäli kun palaan alkuun maailmanvaltojen jaottelusta – aivan niin kuin Ian Bremmerkin asian mainitsi, viimeaikaiset kehitykset maailmanlaajuisine tietoverkkoineen ovat tavallaan moninapaistuneet, mutta mahdollisesti myös murroksen käytyä läpi uusi maailmanvalta voi muodostua nopeammin kuin Neuvostoliitto romahti.

Hallinto ja valtiokäsitys ovat mahdollistajia ja sääntelyn kehtoja, sikäli käsitys ”hallinnosta” on tavallaan harhaanjohtava, sillä ihminen tuskin hallitsee edes omia tunteitaan, kuinka siis ”hallinto” voisi hallita kansakuntaa? Säädökset, pykälät, asetukset kuuluvat lakikäsitteisiin ja ovat hyvin kuvaavia, nämä kuvaavat jatkuvan oppimisen ja tietopäivittämisen kehää eikä siis ole pysyviä – niin ”hyvässä kuin pahassa”, eli pitää muistaa myös vapausarvon merkitys.

Tästä hypätään todellisuuteen, jossa nykyään eletään, eli luottamustoimeen valittujen kansanedustajien ja valtion virantoimijoiden käytökseen ja toimintaan verkossa.

Suomen suojelupoliisikin on huomioinut uutta maailmanvaltaa, jota kutsutaan ”Tiktokiksi”, ”Metaksi”, ”Instagramiksi” ja hullutukseksi nimeltä ”Twitter”- nykyään ”X:ä”, joka on tunnettu lyhyistä nasevista ”get to the chorus” kaltaiseen alustaan, eli lyhyiden iskulauseiden keitaaksi, josta myös Yhdysvaltain entinen presidentti nostatti näkyvyyttään kuohuttattamalla kansakuntia kuin kermavaahtoa tyhjillä lausekkeillaan kuohkeaksi.

En tiedä pitäisikö virantoimijoille ja kansanedustajille teroittaa uudestaan valtaan ja vastuuseen kuuluvan arvokkaan käytöksen merkitystä, sillä Suomen eduskunta ei määrity sillä, että sika puetaan mittatilauspukuun, vaan käytös tulisi olla luottamustoimen edellytyksen mittarina.

Luottamustoimi eduskunnassa ei ole vain nimike rinnuksessa, vaan sillä on myös lain suojaama syytesuojan sateenvarjo. Arvokas käytös luottamustoimessa ei ole pokkurointia ja tyhjiä puheita, eikä se liioin rajoitu vain eduskuntaan, vaan aivan niin kuin virkavaltaakin tämä asia koskettaa, myös edustajien käytös vapaa-ajalla on suurennuslasin alla.

Mikäli on vaikeuksia toimia luottamustoimen edellyttämällä tavalla, pitäisi kyetä erottamaan edustaja määräajaksi, kunnes oppii jälleen kunnioittamaan syytesuojan suomaa luottamustoimeaan. Suomen eduskunta ei ole mikään DUUMA eikä vapaus ole itsestäänselvyys, edustajien ja virantoimioiden pitää ymmärtää vallan tuoman vastuun merkitystä, myös niissä YHTEISÖPALVEMISISSA.