”Vain äänestämällä voit vaikuttaa, vain asettumalla ehdolle voit muuttaa maailmaa?”

Kenen ehdoilla, mihin suuntaan?

Politiikan, eli keskinäisten sopimusten ytimestä kiistely on esitetty hyvin ääreistetyssä muodossa, josta äärimmäisimmät taistelut löytyvät myös Suomen verisestä sisällissodasta. Politiikan sisältöön on aina sisältynyt hyvin painostava ilmapiiri, jossa äänestystä kutsutaan usein suoranaiseksi pakoksi ”tai muuten.” Perinteisempiä painostavia heittoja on:”Jos ei äänestä, ei ole lupa valittaa.” Silti äänestäminen on harvoin tuottanut mitään muuta, kuin korkeintaan kelvollisen omatunnon siitä, että täyttää ”kansalaisvelvollisuutensa.”

Tietenkin on aina vaihtoehtona asettua ehdolla edustuksellisiin tehtäviin, jolloin pääset vaikuttamaan sopimusten keskeisimpiin osakohtiin – tai niin väitetään. Pettymys saattaa olla suuri, kun havaitaan ääniharavien yleensä johtavan orkesteria, josta sitten jotkut avautuvat silloin tällöin havaittuaan politiikan olevan ennemminkin kilpailua, nokittelua, valtapeliä, vähättelyä, uhkailua, alistamista ja jopa lahjomista. Ei mennyt taaskaan purjeet siihen suuntaan, mihin Greta Thunberg yrittää puhaltaa.

Joku rohkea nuori päättää lähteä opiskelulakkoon ja saa, kuin ihmeidentekijä seuraajia mukaansa. Ehkä nyt vihdoin kuunnellaan?

Yle-areenasta löytyvä dokumentti esittää sen nurjan puolen Thunbergin kapinasta, jossa yhden ihmisen taistelu ”suurta ja mahtavaa goljattia” – fossiili-kapitalismia vastaan, saa piirteitä, joka jälleen muistuttaa siitä toivottomuudesta, jota rohkeilla teoilla saa aikaan. Vieraillessa katolilaisessa Italiassa Thunberg saa vastaansa Paavi Fransiscuksen, joka ylistää hänen rohkeuttaa katujen täyttyessä ilmastomessiaanisesta sanomasta: ”Pelasta meidät Thunberg”

Toivottomuus myös paistaa paikoin hyvin Thunbergin puhelussa kotiin, kun hän aloittaa tukijoukkojen avulla purjehtimisensa Atlantiksen yli osoittaakseen, kuinka vaikea on polttoainetaloudesta irtaantua: Meren raivon repiessä puhelu kotiin saa hänet kyyneliin, kun mieluummin olisi kotona äitinsä ja koirien luona, kuin taistelemassa järjestelmän vastuuttomuutta vastaan.

Onko todellakin niin, että lapsille opetetaan taitoja ja annetaan tietoa, jotta heistä tulisi hyödyllisiä yhteisöllä, mutta kuolleita omille haaveille, itsemääräytymiselle ja omalle tahdolle?

 

Eikö se opetettu jo koulussa?

Kas näin murtuu henki, ja henki murtuu näin…

Mikko Marttila

Ihmisyydestä, uskomuksista ja yhteisöperustoista kiinnostunut kuntapuliukko. Ilman vapautta ei ole vastuuta. "Vapaus on vastuun perusta, itseohjautuvuuden lähtökohta, kestävän kehityksen kulminoituma."

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu