Vakautta se on epävakauskin – Mistä tiedät, milloin olet sairas, jos et voi sitä silmin havaita?

Tieto tuli ensin, sitten vasta ymmärrys, siksi ovat ihmisen päivät täynnä virheitä. Lainalaisuudet – säännönmukaisuudet, jotka todistettavasti toistuvat ovat luonnonalaisuuksia, kaikki tästä poikkeava on luonnottomuutta – perverssioita. Jostain syystä ihminen tarkasteli luonnonalaisuuksia – tarkkaili muuttujia, mutta jätti usein laskuista oleellisimman: hänet itsensä.

Mikä on siis luonnottomuutta?

Ihmiskunnan syntymästä on ihminen taistellut elinpaikasta elonkehässä, kehittänyt ja kehittynyt – jalostanut, toimiakseen juuri niin kuin itse luonto – helpointa tietä, aina tieto edelle ja ymmärrys perässä, siksi kärsimys on aina läsnä. Kehitys on aina täynnä virheitä niin kuin itse ihmisen perimä, jota kutsutaan myös muuttujaksi – yritys ja erehdys: Onko muuttuja luonnottomuutta?

Se mikä estää ihmistä toimimasta säännönmukaisuuksien ehdoilla on tieto, ymmärrys ja tärkein kaikista: myötätunto – tietoisuus tuskasta ja kivusta: Tunnetekijä. Tämä samainen on lähes kaikissa ihmisissä – myös ”psykopaateilla.”

Ihmisen toiminnallisuus perustuu tunteeseen – niin kuin oikeusmääreissäkin puhutaan ”motiivista”, joka vierasperäisenä johdettuna sanana silti kuvastaa hyvin liikkeen käsitettä ”motion” – ”emotion.” Palkitsevuus syntyy ponnistelusta, mutta se voi syntyä myös toisten rajojen rikkomisesta, tahdonvapauden riistämisestä: tuottamuksellinen rikkominen.

Viha on ihmisen toiminnallisuudessa tärkeä tekijä silloin, kun yrittää irrottautua jostakin itselleen vahingollisesta: se tuottaa päättäväisyyttä ja suojelee silloin lisävahingolta. Mutta kun ainoa vakaus elämässä on ollut epävakaus – jatkuva pelko, joka voi lamauttaa, on hyvin ymmärrettävää selviytymisen kannalta taistella vastaan. Vihan vapauttavassa voimassa on myös kääntöpuoli – epävakauttaja, vaikka vihan voimalla saattoi saavuttaa vapautensa, on vaarana sairastua vihaan niin, että siitä tulee kaiken merkityksen tuottaja.

Koska ihmisen kokemus merkityksellisyydestä perustuu kokemukseen osallisuudesta, on myös oleellista tuntea olevansa vaikuttaja – osallistuja, joka tarkoittaa niin rakentamista kuin hajottamista. Jos ainoa kasvupohja ja kosketuspinta on ollut täynnä epävakautta, eikö tällöin ole luonnollista hakea merkityksen kokemuksia epävakaudesta?

Siksi tuskin on ihme, että ihmiskunnan menneisyydessä epävakauden lähteestä syntyneet hallitsijat ovat heijastaneet lapsuudesta kytevää vihan ensihedelmää, epäluuloa ja pelkoa – heille todellisuutta kaikkialle, mihin heidän vaikutusvaltansa on ulottunut. Tästä syystä viranomaistoimissa pelastus – ja ensiapuyksiköissä jatkuva henkimaailman(psyche) – mielen arviointi on tärkeää, jotta jatkuvasti uhkaavat tilanteet virantoimijoiden mielelle voidaan purkaa ennen kuin menettää kykynsä itseohjautuvuuteen ja tunteiden säätelyyn.

 

0
Mikko Marttila

Ilman vapautta ei ole vastuuta.

"Vapaus on vastuun perusta, itseohjautuvuuden lähtökohta, kestävän kehityksen kulminoituma."

Minä luulen tietäväni, siis ehkä olen, ehkä en...

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu