Valtatyhjiö, sekasorto, anarkismi – Keskitetyn vallan ongelma

Ihanteellisesti politiikka on valtaa, joka näkyy arjessa toimina ilman julistusta. Äänestämällä voi vaikuttaa asioihin, mutta menetelmänä se on aina valtaa toisen yli joko enemmistöllä tai vähemmistöllä – poikkeusta kutsutaan Anarkismiksi, eli virheellisesti tulkittuna”sekasorroksi.”

Raha välineenä on mitä erinomaisin äänestämisen muoto, jolla voi osoittaa käytännössä, mihin arvonsa sijoittaa. Mutta valitettavasti rahan ja vallan ydin on aina keskittynyttä ja kiinteästi yhteyksissä toisiinsa, jossa säännöt ja laki sanelee enemmistöä vähemmistövallalla.

Ei pidä unohtaa, että nykyinen demokratian muoto sementoitiin Venäjän vallan jäljiltä pienen ryhmän turvin, jossa laki ja järjestys sekä valtuutukset lyötiin lukkoon, kuin orjat imperialistien kahleisiin.

Valloittajanmaiden perintö on osa Suomen perintöä, halusi tai ei.

On turhauttavaa katsoa tällaista vierestä, jossa järjestäytynyt omatunto tunnustaa opinkappaleina laillisia julistuksia, jotka muotoillaan oikeuksien ja velvollisuuksien kapulakieliin – ikään kuin se tuottaisi ehdotonta oikeutta ja rauhaa, vaikka todellisuudessa nämä opit nojaavat vahvasti keskiaikaiseen terrorismin ja pakottamisen malleihin.

Uskottomuus ihmistä kohtaan on silmiinpistävää.

Näköalattomuus niin Suomessa, kuin maailmassa yhdistää, sillä loputon usko edustuksellisen demokratian, eli pienen eturyhmän vallankäyttöön on suoraan verrannollinen ”Trickle down” uskomukseen, jossa uskotellaan keskitetyn rahan ja vallan tuovan hyvää kaikille.

Joidenkin mielestä Yhdysvalloissa Donald Trumpin toilailut ovat kirous, mutta mielestäni hän on mitä erinomaisin esimerkki edustuksellisen demokratian todellisesta perinnöstä, joka paljastaa kytkökset rahan ja vallan, kuin myös todellisen ”pelin hengen” aatteesta, jossa – aivan niin kuin kapitalismissa, vain voitot ratkaisee: Kansa haistakoon paskan.

Todellinen Demokratia rakennetaan tahdolla eikä odottamalla pelastajaa taivailta, jossa valta on suoraan yksilöllä ja äänestäminen on jokapäiväistä työtä arjessa ilman palopuheita tai johtokokoustamista. Tähän minä uskon.

 

Mikko Marttila

Ihmisyydestä, uskomuksista ja yhteisöperustoista kiinnostunut kuntapuliukko. Ilman vapautta ei ole vastuuta. "Vapaus on vastuun perusta, itseohjautuvuuden lähtökohta, kestävän kehityksen kulminoituma."

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu