Anteeksi, puhutteko te suomea?

Englannin kieli ja angloamerikkalainen kulttuuri ovat nopeasti muuttaneet suomalaisten tapaa kommunikoida ja käyttää suomen kieltä. Etenkin liiallinen anglismien viljely, sä-passiivi ja koko tämä median ja jopa muuten järkevän oloisten ihmisten intoilu angloamerikkalaisen viihdekulttuurin tuotosten parissa rasittavat mielenterveyttäni sanomattoman paljon. Vaikuttaa siltä, ettei moni suomalainen osaa kunnolla sen paremmin suomea kuin englantiakaan. Eeppinen ei enää viittaakaan yksinomaan kertomakirjallisuuteen, iso käsi liittyykin yhtäkkiä suosionosoituksiin ja podcast on… no, nykyaikainen kuunnelma. Kuulemma kaupungeissa on jo yksinomaan englanninkielisiä yrityksiä. Televisio-ohjelmista ja Suomessa soitettavasta musiikista aivan suhteettoman suuri osa on englannin kielellä.

Totta kai suomen kielikin kehittyy ajan saatossa ja vaikutteita tulee muualta. Kysymys ei ole siitä. Kysymys on siitä, että muutosvauhti on nykyään ällistyttävän rivakka. Voitaisiin melkein jo puhua ainakin nuorison osalta asteittaisesta kielenvaihdosta, mikä ei ole millään mittapuulla toivottava kehityssuuntaus. Tilannetta pahentaa pikaviestinnän yleistyminen monipuolisen luku- ja kirjoitustaidon sekä (teksti)kokonaisuuksien ymmärtämisen ja tuottamisen kustannuksella.

Maailman puhutuin kieli lienee huono englanti. Suomen puhutuin kieli sen sijaan on huono suomi, ainakin mikäli suoraan lähinnä englannista apinoidut ilmaukset ja muuten vain olematon kielioppisääntöjen osaaminen lasketaan mukaan. Kieltämme ei arvosteta riittävästi. Suomi on ollut virallisena ja opetuskielenä varsin lyhyen aikaa, vain noin 150 vuoden ajan. Nykyään se halutaan ilmeisesti korvata englannin kielellä yritysmaailmassa, koulutuksessa ja viestinnässä. Myös muiden vieraiden kielten osaaminen Suomessa on kantaväestön keskuudessa tutkitusti heikentynyt viime vuosikymmeninä. Kannattaa muistaa, että maailmassa on miljardeja ihmisiä, jotka eivät puhu englantia. Kansainvälisyys on hieno asia silloin kun se ei johda älyttömyyksiin: englannin kielen ylivaltaan, massaturismiin ja yleensäkin ottaen rahan sanelemaan globalisaatioon. Kansainvälinen ja ylikansallinen eivät ole synonyymejä.

Olisiko niitä kansainvälisiä kulttuurivaikutteita mahdollista omaksua jostakin muualtakin päin maailmaa? Esitän, että oppilaitoksissa, yrityksissä ja mediassa muutamaa harvaa poikkeusta lukuun ottamatta ensisijaiset käyttökielet olisivat lain mukaan suomi, ruotsi, karjala ja saamen kielet. Toimittajien ammattitaitovaatimuksiin tulee sisältyä kattava ja lähes virheetön äidinkielen hallinta sekä anglismien ja muiden hirvitysten välttäminen. Mainostamista muilla kuin em. kielillä tulee välttää. Anglo-amerikkalaisen massaviihteen määrää televisiossa ja radiossa tulee vähentää ja tuoda sen tilalle laadukkaita ohjelmia ympäri maailmaa. Kouluissa jokaisen tulisi opiskella edes alkeet jostakin muusta vieraasta kielestä (venäjä, saksa, italia, espanja, ranska, viro ym.). Yleisesti ottaen palvelua tulee joka paikassa saada vähintään ja ensisijaisesti maan valtakielellä eli suomen kielellä. Näitä asioita koskevat lainkohdat tulee muuttaa edellämainitun mukaisiksi. Tämä on kielipoliittinen ongelma, josta on vaara tulla vielä laajempi ongelma.

Mikko Solja

Terveisiä maaseudulta! Aikamme ihminen elää vailla ymmärrystä menneisyydestä ja tulevaisuudesta. Jatkuva kasvu rajallisessa tilassa on mahdottomuus. Tulevaisuuden avainsanoja olkoot 'luopuminen', 'kohtuutalous', 'säästäväisyys' ja 'matalateknologisuus'.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu