Vaihtoehto pakolliselle ruotsin kielen opetukselle

Suomessa olisi syytä teettää kattava selvitys ruotsin kielen asemasta ja etenkin pakko-opetuksen tuloksista. Tilanne on jo 1970-luvulta saakka kepulaisten ja RKP:n lehmänkauppojen jälkeen ollut se, että maassa, jossa ylivoimainen enemmistö kansasta puhuu äidinkielenään suomea ja ruotsinkielinen vähemmistökin (n. 5%) pääsääntöisesti osaa edes auttavasti suomea, on kaikkien äidinkielenään suomea puhuvien pakko opiskella ruotsia eri kouluasteilla. Se on täysin järjetöntä resurssien tuhlausta, jolla keinotekoisesti ylläpidetään virallista kaksikielisyyttä. Tosiasiassa Suomi on maailman mittakaavassa harvinaisen yksikielinen maa. Se kieli sattuu olemaan suomen kieli.

Närpiö oli vuoteen 2016 asti viimeinen virallisesti yksikielinen ruotsinkielinen kunta. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että manner-Suomessa katukyltit, viralliset tiedoksiannot ja palvelut on aina oltava tarjolla vähintään suomeksi. Ahvenanmaa on itsehallintoalue, joten sitä tämä ei luonnollisesti koske. Historialliset ja demografiset syyt eivät enää 2020-luvulla ole riittävä peruste ruotsin kielen pakolliselle oppimäärälle manner-Suomen oppilaitoksissa.

Ehdotan, että eduskunta ryhtyy valmistelemaan lakimuutosta ruotsin kielen aseman muuttamiseksi toisesta virallisesta kansalliskielestä viralliseksi vähemmistökieleksi (jollainen suomen kieli on Ruotsissa). Ruotsinkielisten palvelujen saatavuus kunnissa, joissa merkittävä osuus väestöstä on ruotsinkielisiä, tulee turvata siten, että ns. virkamiesruotsi säilyy vaatimuksena, mikäli vähintään viidesosa eli 20% kunnan väestöstä puhuu äidinkielenään ruotsia. Muussa tapauksessa voidaan turvautua käännös- ja tulkkauspalveluihin. Samalla on syytä lakkauttaa pakollinen ruotsin kielen opetus kaikilla kouluasteilla. Mahdollisuus opiskella vapaaehtoisesti ruotsia tulee kuitenkin järjestää samalla tavoin kuin muidenkin vieraiden kielten (esimerkiksi saksa ja venäjä) tapauksessa.

Mitä pakkoruotsin tilalle? Nähdäkseni oppivelvollisuuden tärkein tehtävä on tarjota kansalaisillemme yhteiskunnassamme tarvittavat perustiedot ja -taidot. Tällainen yleissivistävä kokonaisuus, jolla korvattaisiin pakkoruotsin opetus, voisi olla esimerkiksi Suomen vähemmistökieliä ja -kulttuureita käsittelevä kurssisarja. Se olisi pakollinen jokaiselle esimerkiksi kahdeksannen ja yhdeksännen luokan aikana ja täydentäisi luontevasti Suomen historian, maantiedon ja äidinkielen opintoja. Kurssisarja voisi koostua viidestä eri kurssista, joista kullakin käsiteltäisiin yhden maamme historian kannalta merkittävän vähemmistön kieltä ja kulttuuria. Kunkin kurssin kesto olisi esimerkiksi kuusitoista (16) tuntia, jolloin kokonaisuuden kestoksi muodostuisi yhteensä 80 tuntia. Sen voisi suorittaa kahden lukuvuoden aikana 1-2 tunnin viikottaisella opetuksella.

Ehdotukseni jaotteluksi on seuraavanlainen:

Kurssi 1: ruotsin kielen alkeet, suomenruotsalaisuuden historia, suomenruotsalainen kulttuuri sekä lyhyt katsaus Ruotsin historiaan ja maidemme välisiin suhteisiin. Samassa yhteydessä käsiteltäisiin myös Ahvenanmaan historiaa, maantiedettä ja asemaa itsehallintoalueena.

Kurssi 2: saamelaiskielten historiaa ja vertailua suomen kieleen, saamelaisten historiaa, tapa- ja esinekulttuuria sekä saamelaisten asema Suomessa. Kveenien ja meänkielen asema Norjassa ja Ruotsissa.

Kurssi 3: viron kielen alkeet, historiaa ja vertailua suomen kieleen, lyhyt katsaus Viron historiaan ja maidemme välisiin suhteisiin. Suomen romanien, tataarien ja inkeriläisten historiaa, kulttuuria ja asema Suomessa.

Kurssi 4: karjalan eri kielimuotojen historiaa ja vertailua suomen kieleen, Karjalan historiaa, karjalainen kulttuuri sekä karjalaisuus nykyään Suomessa ja Venäjällä. Samassa yhteydessä käsiteltäisiin myös suomen kielen eri murteita.

Kurssi 5: venäjän kielen alkeet, venäläinen kulttuuri, lyhyt katsaus Venäjän historiaan ja maidemme välisiin suhteisiin sekä venäjänkielisen vähemmistön historiaan Suomessa.

Kurssikokonaisuuden tavoitteena olisi lisätä oppilaiden ymmärrystä maamme tärkeimpien historiallisten kulttuurivähemmistöryhmien historiasta, kielistä ja asemasta nyky-Suomessa. Se auttaisi myös hahmottamaan lähialueidemme historiaa ja suomen kielen kehitystä. Kurssit voitaisiin toteuttaa paikkakunnasta ja oppilaiden kiinnostuksesta riippuen sekä lähiopetuksena että erilaisina kurssien sisältöihin liittyvinä opintoretkinä.

Ehdottamani toimintamallin todennäköisiä seurauksia olisivat laajempi yleissivistys, kieli- ja kulttuuriryhmien välisten ennakkoluulojen murentuminen sekä kenties jopa lisääntynyt kiinnostus vapaaehtoista ruotsin (ja muiden kielten) opiskelua kohtaan.

Mikko Solja

Terveisiä maaseudulta! Aikamme ihminen elää vailla ymmärrystä menneisyydestä ja tulevaisuudesta. Jatkuva kasvu rajallisessa tilassa on mahdottomuus. Tulevaisuuden avainsanoja olkoot 'luopuminen', 'kohtuutalous', 'säästäväisyys' ja 'matalateknologisuus'.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu