Elvytyspaketti, sen luokattomat perustelut ja pohjoisen masentava asema EU:ssa

Etelän suuri puhalluspaketti on saanut vientiargumentin hiipumisen jälkeen rinnalleen, varsinkin Kokoomuksessa, turvallisuusargumentin. Muutama seikka on syytä huomioida.

 

Kun politiikassa jotain puolustetaan epämääräisellä kattokäsitteellä, joskus tunteisiin vetoavalla, höristä korviasi. Silloin on syytä kuunnella ja miettiä kriittisesti.

Koska päätökset täytyy perustella uskottavan oloisesti, jotain on pitänyt keksiä. Elvytyspaketin osalta absurdi ”pelastamme vientimme, kun annamme italialaisten ostaa rahoillamme tuotteitamme”-väite kumoutui. Argumentin tueksi ei esitetty laskelmia, koska tiedettiin niiden syövän uskottavuuden. Kun osoitettiin, ettei suoraa vientiä saajamaihin juuri ole, kerrottiin vientiä Italiaan tulevan Saksan kautta. Sekin ammuttiin alas laskelmilla (ekonomisti Matti Viren): vain muruja Saksan viennistämme päätyisi saajamaihin. Kaiken lisäksi osa rahasta saattaa päätyä yritystemme kilpailijoille. Niinpä vain hölmöimmät enää jäivät toistamaan ’pelastetaan vienti’.

 

Oma argumenttisäikeensä on etenkin Annika Saarikon julistama epämääräinen EU:n tuoma muu yleinen hyöty Suomelle, jota hän pitää perusteena hyväksyä paketti. Täytyy kysyä: jos emme hyväksy pakettia, menetämmekö EU:n muut hyödyt? Emme menetä muutoin kuin saamalla potkut EU:sta. Eli Saarikon väittämän takana on sanomaton premissi, käytännössä uhkaus tai pelote, että hylkääminen johtaa EU-eroon. Sillä luodaan turvaton olo paketin hylkäämisen seurauksista, eli vedotaan tunteisiin. Jotta toimittaja ei tätä huomaa, täytyy pelottelu verhota kertomalla oman vaihtoehdon hyvistä puolista sanomattomasti vihjaten vastakkaisen ratkaisun johtavan muiden hylkäämiseen ja turvattomaan EU-eroon. Kun kaupan päälle kertoo haluavansa käsitellä asiaa pragmaattisesti ja asiapohjalta, tulee harjanneeksi piiloon pelottelunsa jälkiä.

 

Edellistä vastaava epämääräinen pelottelu tuli esiin toisessakin argumentissa, josta seuraavassa:

Kokoomuksessa kärjeksi otettiin turvallisuus. Kai Mykkänen latasi, että Venäjän luomaa turvallisuusuhkaa torjutaan elvytyspaketilla. Epämääräisen vientiargumentin tilalle tuli siis seuraava epämääräinen. Puretaan väite auki.

Miksi elvytyspaketin hylkääminen lisäisi Venäjän turvallisuusuhkaa Suomessa? Siksikö, että nettomaksaja-Suomi potkittaisiin pois EU:sta? Samaan aikaan neuvotellaan unioniin uusia köyhiä jäsenmaita. Ovi käy vauraasta päästä ulos ja köyhästä päästä sisään? Montako maata EU on potkinut unionista? Onko vastahankainen Unkari potkittu? Siksikö turvallisuus kärsii, etteivät Ranska ja Italia auta, jos emme maksa heille (ja muille) nettona 3,4 miljardin lunnaita? Italialle ollaan valmiita maksamaan, jotta se EI eroa EU:sta ja meille maalaillaan kuvaa, että meidät erotetaan, jos emme maksa Italialle. Jäsenmaat ovat kahden kerroksen väkeä?

Mikä se Venäjän turvallisuusuhka on? Pelkääkö Mykkänen Venäjän hyökkäävän Suomeen, jos emme maksa EU:lle? Pelkääkö hän Venäjän siis hyökkäävän EU:n alueelle vai EU:sta potkittuun Suomeen? Muistan vast’ikään todetun, ettei Suomea uhkaa mikään välitön uhka Venäjän suunnasta, eikä uhkaa ole näköpiirissäkään. Nytkö on, Kai Mykkänen? Onko Venäjällä siihen suunnitelma, siirretäänkö joukkoja? Mitä tekisi EU alueensa loukkauksen takia? Ei mitään, koska Suomi ei maksanut ylimääräistä 3,4 miljardia Italialle, Ranskalle, Espanjalle, Puolalle ja muille?

 

Yhteenvetona voi todeta, että elvytyspakettia puoltavat argumentit ovat hyvin absurdeja kertoen kertakaikkisen vaikeasta tilanteesta poliitikoille. Vaikeaa on se, kun pitäisi myöntää kaikelle kansalle, että me suomalaiset emme uskalla sanoa EU:ssa vastaan.

Me emme sano vastaan edes silloin, kun EU rikkoo perustavia sääntöjään vastaan. Suomi on valinnut sopivan pienen riitakumppanin Unkarista, jolta vaatii oikeusvaltioperiaatteen noudattamista mutta vaikenee EU:n suurista ja perustavaa laatua olevista sopimus-/lakirikkeistä. Se, ja eräs toinen seikka kertoo asemastamme.

 

Elvytyspakettineuvotteluista kerrotaan Macronin siellä sanoneen nuukien olevan ylimielisiä. Asetelma on erikoinen: Macron vaatii rahaa ja kun antajamaat ovat sitä vastaan, Macronilla on silti varaa haukkua ylimielisiksi. Yleinen periaate neuvottelemiseen on luoda hyvä ilmapiiri, jotta osapuolet joustavat herkemmin. Noissa neuvotteluissa sitä ei ilmeisestikään kaikilta osin ollut. Macron ei tarvinnut nuukien myötäilyä. Hän siis tiesi niiden joustavan kuitenkin. Näin siitä huolimatta, että nimenomaan nuukat olivat niitä, joilta pyydettiin. Heillä ei ollut mitään, jota etelä olisi voinut pantata kiristääkseen pohjoisesta rahaa.

Tilanne on Suomen ja pohjoisen pienten maiden kannalta masentava. Ne eivät kykene estämään EU:n perussääntöjen romuttamista, eivät vallan keskittämistä itseltään suurille maille, eivätkä perusteettomia lunnasvaatimuksia. Ei suomalainen EU-myönteinen poliitikko voi sanoa tuota ääneen. Hänen on keksittävä jotain, edes huonoa. Sekin on parempi kuin ei mitään.

Masentavaa EU-syksyä kaikille. Ei tää tästä parane.

 

Ainiin, EU:ssa, kuten missä tahansa, puree valta. Meillä sitä ei juuri ole, emmekä käytä sitä vähääkään. Kun etumme törmäävät muiden kanssa, nyökkäämme perässä. Se on Suomen paikka, luokan perällä nyökkäämässä. Sitä ei kehdata myöntää. Kaiken päälle Suomi on neuvottelemisen amatööri.

mikkokangasoja

43-vuotias tuotantotalouden diplomi-insinööri. Valtuutettu. Raision Perussuomalaisten puheenjohtaja. Perussuomalaisten Varsinais-Suomen piirin sihteeri. Pyrkimyksenä on olla kaukaa viisas. :) Muiden viisauksia: "Poikaseni, kunpa tietäisit, miten vähällä järjellä tätä maailmaa hallitaan", Axel Oxenstierna. "Muuttuminen ei ole välttämätöntä, sillä selviytyminen ei ole pakollista", William Edwards Deming. "Vox populi, vox Dei.", -tuntematon-

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu